Salapoliisi Sherlock Holmes ja hänen apulaisensa tohtori Watson saavat tehtäväkseen selvittää Baskervillen sukua piinaavan arvoituksen. Suvussa kulkee tarina, jonka mukaan Baskervillet ovat kirottuja ja heitä vaanii helvetin koira. Kun kertomukseen uskova Baskervillejen kartanon omistaja kuolee hämäräperäisesti, lähtee Watson Englannin maaseudulle suojelemaan uutta kartanon perinyttä miestä.
Baskervillen koira on klassikkoteos jonka olen jo pienenä halunnut lukea, mutta jonka lukeminen on aina vaan siirtynyt tähän asti.
Kirjan maisemat ovat varsin upeita. Englannin maaseutu synkkine nummineen on loistava paikka salaperäiselle tarinalle, joka ei heti paljasta lukijalle onko kyseessä luonnollinen vai epäluonnollinen vastustaja. Jännitys pysyy nopealukuisen ja melko lyhyen kirjan loppuun asti.
Pieneksi pettymykseksi Holmes jäi hieman taka-alalle tässä kirjassa, oletin hänen olevan suuremmassa roolissa, mutta en ole ennen lukenut yhtään Holmesia, joten en tiedä onko näin muissakin kertomuksissa.
Onneksi Watson oli upea hahmo, joten Holmesin vähäinen rooli ei kirjaa lukiessa häirinnyt.
Kirjan kerronnasta teki mielenkiintoista erilaiset kertomistavat. Välillä Watson kirjoitti päiväkirjaa, välillä lähetti kirjeitä Holmesille ja välillä taas kerrottiin yleisesti, mitä henkilöt tekevät.
En ole Holmesia katsonut erityisemmin edes tv:stä, mutta kyllä tämän kirjan perusteella voisin tutustua kyseiseen salapoliisiin hieman paremminkin lukemalla lisää tarinoita hänestä, sillä kyllä tuo hänen päässään tapahtunut asioiden selvittely oli hauskaa seurattavaa.
P.S. Suomentajaa en nyt laittanut, sillä kirjassa ei lukenut muuta kuin korjattu suomennos, mutta ei itse suomentajan nimeä.
Baskervillen koira, (The Hound Of The Baskervilles, 1901-1902)
WSOY
s.160
Kannen kuva: Kari Kotka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti