Lykantropiaa sairastavat ihmiset, eli ihmissudet jakavat mielipiteitä enemmän kuin koskaan. Jahdin ja werecaren lisäksi kuvioihin on ilmestynyt kansalaisia, jotka ovat päättäneet ottaa tilanteen itse haltuun. Pelkoa ja vihaa lietsotaan. Aaron, Inka ja muut tutut eivät todellakaan ole turvassa. Tilanne on kärjistynyt hurjaksi takaa-ajoksi, ja nyt on aika katsoa kenellä on mahdollisuus muuttaa tulevaa, ja kehen voi luottaa maailmassa, joka tuntuu olevan täynnä halveksuntaa, kuolemaa, petoksia ja kärsimystä.
"Syksyinen sää oli mitä ihanin pitkästä aikaa. Ilmassa tuoksui talvi, mutta auringon laskiessa puut loistivat kultaa järven pinnalta. Tunsin rauhaa. Kuin päivät olisivat olleet irrallaan kaikesta ympäröivästä väkivallasta."s.211
Ruska on Kuura -trilogian päätösosa.
Toisaalta on ihanaa viimein tietää miten kaikille hahmoille lopulta kävi, mutta toisaalta on niin haikeaa kun tämä sarja on nyt sitten loppu. Mutta mielestä tämä trilogia ei hevillä lähde, sillä tämä on kaikessa rosoisuudessaan niin mieleenpainuva.
Ruskassa kuljetaan syksyisissä metsissä, upeissa maisemissa, mutta lähes lohduttomissa tunnelmissa. Paljon raakoja, inhottavia, kivuliaita, ja surullisia kohtauksia nähdään tässäkin kirjassa, mutta en minä muuta odottanutkaan, kun viimein on aika käydä lopulliset kamppailut. Tuttuun tapaan kirjassa seurataan tapahtumia Inkan ja Aaronin näkökulmista. Heidän kauttaan päästään kuulemaan paljon ajatuksia ihmissudedraamasta, joka tasapainottaa kivasti kaikkea sitä vakavaa, ja muistuttaa lukijaa siitä, ettei kirjan päähenkilöt ole vielä kovin varttuneita, vaan vasta aikuisuuteen siirtyviä nuoria, jotka vain ovat joutuneet kokemaan ihan kamalia asioita ja aikuistumaan vauhdilla.
En olisi uskonut ensimmäistä osaa lukiessani, että voisin vielä jossain vaiheessa jopa pitää Inkasta, joka ei todellakaan herättänyt kovin lämpimiä tunteita sarjan alussa. Mutta niin vain kävi, että koettelemukset koulivat Inkasta esiin erilaisia piirteitä, ja vaikka hän ei edelleenkään ole mikään satujen kultainen prinsessa, on hän kaikessa kylmyydessään jo helpommin ymmärrettävä hahmo.
Ruska täydentää trilogian täydellisesti. Varsin toiminnantäyteinen kirja vie monen karmivan mutkan kautta tunteelliseen loppuun. Vaikka kyllä tämä siis herätti niitä tunteita monesti ennen loppuakin.
Ruska
Myllylahti, 2018
Graafikko: Karin Niemi
s.355
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti