Kesä on lopuillaan ja koulu alkanut mukavan loman jälkeen. Mirandalle, Veeralle ja Olaville koulun alku ei tälle kertaa olekaan aivan arkinen ja tylsä juttu, sillä Kielisen kylässä alkaa tapahtua outoja, ja kolmikko päätyy kaiken jännittävän keskelle selvittämään vaarallisiakin asioita.
Miranda on huomannut pieniä kummallisia asioita jo pidemmän aikaa. Hän on huomannut outoja tuntemuksia, hajuja ja ääniä siellä sun täällä. Kun kylään sitten saapuu nainen erikoisen eläinpoppoon kanssa ja paljastuu, että hän on saapunut Taivazalasta pelastamaan kaapattua poikaansa, on kolmikon autettava parhaansa mukaan.
"Oliko se tuoksu vai haju, siitä Miranda ei ollut varma, eikä hän osannut nimetä sitä. Se oli vieras ja selvästi sininen, ukkosensininen. Edellisellä kerralla se tuoksu ei ollut tiennyt hyvää."s.24
Taivazalan joutsen aloittaa Avaimenkantaja -fantasiatrilogian.
Kirja on loistava sarjan aloitus. Pidän juuri tällaisista kirjoista, joissa vihjaillaan kyllä tulevien osien kannalta kiinnostavista asioista, mutta joissa silti saadaan jokin asia päätökseen. Ei nimittäin ole minusta lainkaan kivaa jos kirjan luettuaan tajuaa, että se oli aivan turhaa, ellei aio lukea muitakin osia. No tämän voi lukea vallan mainiosti vaikka ei aikoisi jatkaa sarjan parissa, mutta niin hyvä tämä on, että ainakin minun matkani sarjan parissa jatkuu kyllä.
Teksti on helppolukuista ja kuljettaa tarinaa sujuvasti eteen päin. Nautin suuresti kirjan tarjoamasta arkisesta ja helposta kielestä, joka kuvailee Kielisen kylää ja sen asukkaita uskottavasti. Arkiset asiat ja fantasiaelementit yhdistyvät tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Kirjasta tosiaan löytyy aivan uudesta maailmasta saapunutta porukkaa, kiinnostavia otuksia ja taikuuttakin, mutta silti juoneen mahtuu myös arkisempia asioita, kuten hyvää ruokaa. Ystävyyttä ehditään myös käsitellä, ja siinä sivussa hiukan nuorten ensimmäisiä ihastumisiakin. Vakavampaakin aihetta tuodaan esiin, sillä koulukiusaaminen, ja toisten hyväksyminen sellaisena kuin he ovat pääsevät myös esiin tässä monipuolisessa kirjassa.
Lyhyet luvut ja sujuva teksti houkuttelevat jatkamaan aina vaan ihan hiukan vielä, ja niin kirja onkin luettu alta aikayksikön. kielisen kylän asukkaiden elämään pääsee kurkistamaan myös Laura Haapamäen kuvituksen kautta. Näitä harmaasävyisiä kuvia on ripoteltu sinne tänne. Jokaisesta luvusta ei siis kuvaa löydy.
Taivazalan joutsen
Tammi, 2016
Kuvitus: Laura Haapamäki
s.236
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti