Inka ja Aaron asuvat ja käyvät lukiota pienessä Kuurankeron kaupungissa, Turun kupeessa. Kaupunki on ympäröity muurilla, jonka on tarkoitus pitää ihmissudet poissa kaupungista. Ihmissusia ei tosin ole nähty Kuurankeron läheisyydessä pitkään aikaan, eikä ne ole Inkalle ja Aaronille tuttuja, kuin televisiosta, tarinoista ja kirjoista.
Inka ja Aaron viettävät uudenkuun aikaa suljetussa kaupungissa, kun Inka saa kuulla, että hänen pikkuveljesä Duke on joutunut sairaalaan. Inka on niin suunniltaan uutisesta, että ajattelematta asiaa lainkaan, hän karkaa kaupungista keskelle vaarallisinta paikkaa. Hän juoksee suoraan muurien ulkopuolelle metsään. Sinä yönä Inka saa kohdata kaupungin pelottavat salaisuudet, jotka muuttavat hänen koko elämänsä yhdellä rysäyksellä. Eikä aikaakaan, kun myös Aaron on vedetty mukaan pelottavien tapahtumien kierteeseen.
"Muurin valokeila osui selkääni kuin piiskan sivallus. Vilkaisin säikähtäen olkani yli ja ohikiitävän hetken ajattelin, että nyt ne ampuvat." s.30
Kuura on ensimmäinen osa Kuura -trilogiasta.
Odotin Kuuralta jotakin aivan muuta, kuin mitä se on. Odotin lukevani mystisen kirjan pikkukaupungista, jossa ihmisen ja ihmissuden välille syntyy romanssi. Osittain odotukseni toteutuivatkin, mutta ei kyllä yhtään sellaisella tyylillä kuin luulin. En silti ollut pettynyt kirjaan, sillä tämä oli mukavaa vaihtelua kauniille rakkaustarinoille.
Kuura on ensinnäkin paljon ronskimpi, kuin odotin. Karkeaa kiroilua ja seksiä oli runsaasti. Hahmot eivät loistaneet mukavilla ja lempeillä luonteillaan, vaan olivat itsekkäitä, pinnallisia ja virheitä tekeviä. Kaikilla tuntuu olevan aika synkkä sisin. Etenkin Inkan hahmo kuvataan aika kamalaksi ihmiseksi, jota kohtaan ei noussut sympatioita, vaikka hänellä elämässään onkin vaikeaa. Kaiken kamaluuden keskellä hän tuntui silti olevan enemmän mustasukkainen ja itsekäs nainen, kuin pikkuveljestään huolta kantava sisko. Myös muut hahmot käyttäytyivät itsekkäästi, jotkut rakkaudesta, jotkut pelosta, jotkut eivät vain yksinkertaisesti tuntunut välittävän muista.
Kirjan juoni on melko karu ja sen loppu on verinen ja jäi hyvin mielenkiintoiseen kohtaan. Voin vain kuvitella mitä kaikkea tämän trilogian jatko-osissa tapahtuukaan. Pilkahdus hyvyyttäkin kirjasta löytyy, sillä Aaron ei ole koko kirjaa ainoastaan itsekäs. Siitä huolimatta kannattaa unohtaa odotukset siirappisista rakkaustarinoista, ennen kuin tarttuu tähän kirjaan.
Kuuran maailma on hyvin suunniteltu. Ihmissusien synnystä ja heidän ominaisuuksista kerrottiin tarpeeksi, ja paikoilla oli kauniit nimet. Vauhdikas juoni piti otteessaan, ja hahmojen ailahtelevainen käytös herätti monenlaisia tunteita. Pidän itse enemmän kirjakielellä kirjoitetuista dialogeista, mutta täytyy myöntää, että tähän kirjaan kirosanoilla sävytetty puhekieli sopi loistavasti.
Kuura
Myllylahti, 2016
Kansi: Karin Niemi
s. 355
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti