Lauralla on elämä aika solmussa, mutta olo helpottuu heti kun hän saapuu töihin ihanaan Paduaan, taloon, jota ruusutarha ympäröi. Hän työskentelee vanhan kirjailijan apulaisena, ja nauttii jokaisesta työpäivästään.
Neljäkymmentä vuotta aiemmin myös eräs Eunice saa upean työpaikan, jossa viihtyy. Hän rakastaa pomoaan ja työntekoa tämän palveluksessa.
"Laura oli ollut eksyksissä, toivottomasti tuuliajolla. Hänet oli pitänyt pinnalla, tosin vain hädin tuskin, kolme asiaa: Prozac, Pinot Grigio ja pään paneminen pensaaseen. Hän oli teeskennellyt, ettei joitakin asioita, niin kuin Vincen syrjähyppyjä, ollut koskaan tapahtunutkaan. Lauran olivat pelastaneet Anthony Peardew ja hänen talonsa."s.11
Kadonneiden tavaroiden vartija kuljettaa tarinaa eteenpäin kahdessa aikatasossa. Lauran ja kirjailija Anthonyn tarinat kertovat nykyajasta. Eunicen tarina taas alkaa 1970-luvulta ja etenee siitä nykypäivään saakka. Näiden lisäksi joukkoon mahtuu myös pieniä tarinoita, kadonneista tavaroista, joita Anthony on vuosien varrella kerännyt talteen.
Kadonneiden tavaroiden vartija on ihastuttava tarina. Vaikka siihen mahtuu paljon surumilielisiä asioita, ja etenkin kadonneiden tavaroiden tarinat ovat aika surullisia, ruusut, leivokset, rakkaus ja ystävyys tekevät kuitenkin kirjasta lempeän kauniin.
Pidin kirjan kaikista osista, vaikka aluksi ihmettelin sopisiko nuo tavaroiden lyhyet tarinat ollenkaan mukaan, vai tuntuisivatko ne vain keskeyttävän juonen kulun. Ne kuitenkin sopivat tarinaan loistavasti ja olivat tärkeä osa kirjaa.
Parasta kirjassa oli ihanat hahmot. Suurin osa hahmoista oli niin sydämmellisiä, että olisin mieluusti liittynyt Pommikoneen ja Eunicen seuraan nauramaan Portian kummallisille kirjoituksille tai istunut nauttimaan ihanan teekupposen ja vielä ihanamman joulutorttusen Päivänpaisteen kanssa.
Kadonneiden tavaroiden vartija onkin lempeä hyvän mielen kirja, vaikka siihen mahtuu haikeita hetkiä. Kirja on täynnä elämää, tunteita ja kaikkea ihanaa.
Kadonneiden tavaroiden vartija, (The Keeper of Lost Things, 2017)
Bazar, 2020
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
s.335
Minäkin pidin tästä. Lempeää, hellyttävää kerrontaa, eikä huumoriakaan ole unohdettu.
VastaaPoistaKiva kuulla, tämä oli kyllä hyvä! :)
PoistaTästä varmaan pitäisin. Nuo kadonneiden tavaroiden tarinat alkoivat heti kutkuttaa mielikuvitusta.
VastaaPoistaKiva kuulla, kannattaa testata. Minäkin ajattelin lukea kirjailijalta myös Lauluja variksille kirjan, sekin kuulostaa hyvältä. :)
Poista