Riku Mäki on tunnettu suomalainen kokki, mutta silti hän yllättyy kun kutsu huippukokkien kisaan Japaniin saapuu. Kisa on valtava ja palkinnot sen mukaiset. Muutenkaan niin loistavasta tilaisuudesta ei voi kieltäytyä, ja Riku lähtee matkaan keittiötarvikkeineen.
Japanissa on paljon nähtävää ja koettavaa ja matkan alku sujuu oikein mukavissa tunnelmissa, vaikka kisajännitystä on. Kisojen alkaessa kaikki kuitenkin muuttuu. Erittäin myrkyllistä pallokalan myrkkyä on liikkeellä, eikä kaikki selviä hengissä.
"Tässä ei ole järkeä, oli Rikun ensimmäinen ajatus. Kyseessä oli kisa, johon jokainen itseään kunnioittava keittiömestari halusi. Jos Bocuse d`Or oli kokkien olympialaiset, tämä kilpailu oli vähintäänkin mestarien liigan finaali. Erotuksena oli, että näihin kisoihin pääsi Euroopasta vuosittain vain muutama kokki."s.12
Pallokala aloittaa Valkaman gastrodekkarisarjan.
Dekkareissa usein murhien lisäksi keskitytään paljon ruokaan ja syömiseen, ja minulle se sopii hyvin. Niinpä ajattelin myös tämän sarjan olevan minulle sopivaa luettavaa. Kun mukaan lisätään vielä Japanin kulttuuri oli kiinnostus taattu.
Pallokala onkin mielestäni enemmän ruoka-, ja kulttuurimatka Japaniin kuin dekkari. Toki ne murhat mukaan mahtuivat, mutta vain juuri ja juuri. Jonkinlaista poliisityötä ja jännittäviä tilanteita kirjan loppupuolelle oli tuotu murhiin liittyen, mutta nekin jäivät melko vaisuiksi kaiken muun vyöryessä päälle.
Kirjassa seurataan tarinaa monen henkilön näkökulmasta. Suurin osa tarinasta kulkee Rikun, erään Yakuzan jäsenen, ja murhaajan kautta, mutta myös esim. murhia tutkiva poliisi pääsee pienesti ääneen. Kirjassa puhutaan kuitenkin myös monesta muusta hahmosta, jotka eivät ole tarinan kannalta millään tavalla oleellisia. Riku varsinkin eksyy helposti kaiken kiireen ja stressin keskellä muistelemaan ystäviään ja entistä vaimoaan. Sinänsä se on ihan ymmärrettävää, kun lukijalle vasta esitellään tämä Riku, mutta itse tarinan kannalta nämä kohtaukset tuntuivat turhilta, eivätkä ne tuntuneet täysin luontevasti sulautuvan tarinan kulkuun.
Pallokala ei siis dekkarina minua sen ihmeemmin vakuuttanut, mutta oikein kiinostava nojatuolimatka Japaniin tämä sen sijaan oli. Kulttuurin ja mielenkiintoisen kerronnan vuoksi sarjan toinenkin osa pääsee lukulistalle.
Pallokala
Tammi, 2017
Kannen suunnittelu: Markko Taina
s.270
Onpas jännä yhdistelmä, gastrodekkari! Minua Japani ei sen kummemmin kiinnosta, joten lukulistalle tämä tuskin päätyy.
VastaaPoista