Jari Salonen: Kuokkavieraat

 

Julkkismorsiamen häät päättyvät odottamattomasti kun morsiamen ryöstö alkaa vaikuttaa hivenen liian pitkältä tempaukselta hääjuhlaan sopiakseen. 

Keskusrikospoliisissa työskentelevä komisario Zetterman lähetetään Lauttalaan auttamaan mökkimurtosarjan selvittämisessä, mutta pian hän on täysillä mukana kadonneen morsiamen etsinöissä. 

Lisäksi samoihin aikoihin samalla seudulla tapahtuu kaksi murhaa. Pellon laidalta löydetään traktori, jonka kuski ja yksi kyydissä ollut on ammuttu. 

"Erikoiskomennus ei ollut se sana, jolla Jukka Zetterman olisi itse kuvaillut siirtoaan Helsingistä Lauttalaan. Kyseessä oli rangaistus, jonka hän toki ymmärsi ansainneensa."s.23

Kuokkavieraat on Zetterman ratkaisee -dekkarisarjan ensimmäinen osa. 

Kuokkavieraat on leppoisa dekkari, jonka päähenkilö ei ainakaan ensimmäisen osan perusteella vaikuta hurjalta toimintasankarilta. Pidinkin Zettermanin tyylistä. Hän vaikuttaa aika harkitsevaiselta tyypiltä, joka ajattelee ennen kuin syöksyy tilanteisiin. Toki hänkin on omat virheensä tehnyt, niin kuin kirjassa saamme kuulla. Eläkeikää lähestyvä Zetterman vaikuttaa kuitenkin sopivan monipuoliselta päähenkilöltä sarjan jatkon kannalta. 

Kirjassa esitellään joukko poliiseja, joista osa saa suuren roolin ja osa vain hyvin pienen. Työskentelyä seurataan Lauttalan poliisiasemalla, mutta myös Helsingissä KRP:n tiloissa. Suurimmaksi osaksi tarina etenee Zettermanin kautta, ja häneen tutustutaan parhaiten. KRP:n ylikomisario Oili Jaakolaa, ja Lauttalan poliisin ylikonstaapeli Harjua seurataan myös melko paljon. Omat suosikkini oli ehdottomasti Zetterman ja Harju, etenkin silloin kun he tekevät töitä yhdessä. He ovat loistava parivaljakko, ja heidän työskentelystään luen mielelläni lisää. 

Kuokkavieraat on aika vakuuttava sarjan aloitus. Leppoisa tunnelma kulkee läpi kirjan murhista, raakuuksista ja päähenkilöiden huolista huolimatta. Kirjasta löytyy arkisia huolia, mutta ei silti liikaa mököttämistä. Itse rikos, eli kidnappaus ei onnistunut yllättämään, mutta kirjassa oli paljon muuta joka piti mielenkiintoa yllä, joten pieni arvattavuus ei häirinnyt. Osa vihjeistä tuntui myös leijailevan ilmassa aivan liian kauan ennen kuin Zetterman tajusi niitä. Näistä pienistä valittamisista huolimatta jatkan sarjan parissa oikein mielelläni.

Kuokkavieraat

Otava, 2016

Kannen kuva: Vastavalo

s. 368