torstai 17. joulukuuta 2020

Arnaldur Indriðason: Ääni kuin enkelin


Suuri Reykjavikin hotelli on joulutunnelmissa. Ulkomaalaisia turisteja on paljon ja kassaan kilahtelee tuottoa kiitettävällä tahdilla. Siksi hotellin johtaja ei ole lainkaan tyytyväinen, kun hotellin henkilökuntaan kuuluva mies löydetään murhattuna. 
Erlendur saapuu kollegoineen selvittämään, kuka murhasi tuon joulupukiksi pukeutuneen työntekijän ja miksi. Mies kun tuntuu eläneen elämäänsä rauhassa lähes erakkona.
erlendur pohtii samalla omaa elämäänsä, joka ei joulusta huolimatta tunnu erityisen valoisalta.
"Erlendur kuuli äänestä, että kokilla oli isompi huoli hotellista kuin murhatusta. Ja ajatteli sanoa kokille, että vierasmäärä saattaisi vain lisääntyä murhan ansiosta. Ihmiset olivat nykyään sellaisia. Hotelli voisi jopa mainostaa itseään murhahotellina. Kehittää rikosaiheista matkailuvalttia."s.27
Ääni kuin enkelin on kolmas osa Islantiin sijoittuvasta dekkarisarjasta.
Voi tuota synkkämielistä, yksinäisyyteen hautautuvaa Erlendur parkaa. Tämän kirjan päähenkilö ei ole jouluihminen, ei sitten lainkaan. Olikin mukavaa, että Erlendurin elämään saatiin pienen pientä vihjettä mahdollisista tulevista iloista, joita elämä hänelle ehkäpä jatko-osissa tarjoaa. Sopia ainakin toivoo, sillä rajansa tällä päähenkilön synkkyydelläkin. Jotakin hyvääkin täytyy joskus olla. 

Kirjassa käsitellään jälleen runsaasti huumeongelmia, prostituutiota ja perheväkivaltaa, niin kuin aiemmissakin osissa. Murhaa tutkitaan aktiivisesti läpi kirjan ja se saa suuren roolin juonessa, vaikka silloin tällöin perehdytään Erlendurin henkilökohtaiseen elämään ja ikäviin muistoihin lapsuudesta. 

Jouluakin ehditään hiukan touhottaa siinä sivussa, vaikkakaan ei juuri Erlendurin taholta. Työkaverit kuitenkin muistavat joulun hieman paremmin, ja hotellissakin on joulu esillä. Tunnelmallinen joulukirja ei silti ole kyseessä, vaan pesunkestävä dekkari, jossa murha on raaka ja kaikki epäiltyjä. 

Hieman päästään myös jälleen kurkistamaan Islannin kulttuuriin. Esim. Islantilaiset jouluruuat, kalliit hinnat ja turistien ostamat villapaidat vilahtelevat tarinassa tasaisin väliajoin.


Lue myös: Räme ja Haudanhiljaista


Ääni kuin enkelin, (Röddin, 2002)
Blue Moon Kirjat Oy, 2006
Suom. Seija Holopainen
s.317

4 kommenttia:

  1. Pitäisi lukea enemmän näitä Islantiin sijoittuvia dekkareita. Hyvältä kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ainakin ollut lukemisen arvoinen sarja tähän mennessä. :)

      Poista
  2. Olen lukenut kaksi dekkaria Indridasonilta, eivätkä ne yhtään hullumpia ollet.

    VastaaPoista