Outi Pakkanen: Katso naamion taa

 

Leila Antela elää onnellista elämää. Hän asuu upeassa kodissa perheensä kanssa. Varakas mies takaa toimivat luottokortit, eikä murhetta tarvitse kantaa kuin miehen siskosta, joka sairastuttuaan tekee kummallisia asioita pitkin kaupunkia. 

Leila on jouluostoksilla kun hän huomaa väkijoukossa tutut kasvot, kasvot joiden kantajaan hän ei missään tapauksessa halua törmätä. Leila pakenee paikalta, mutta turhaan. Mies menneisyydestä on löytänyt hänet. 

Joulu saapuu, tunnelma on kaunis ja pukkia odotetaan kovasti. Ikävämpää on, että illan aikana talossa käy kaksi pukkia, joista toisen takia joudutaan kutsua paikalle myös poliisit.

"Viiden minuutin kuluttua Suomen Turku julistaisi joulurauhan, ja Anders halusi kuulla sen nimenomaan radiosta. Kerran hän oli katsellut toimitusta televisiosta, mutta ei siinä ollut samaa tunnelmaa, vaikka raatihuoneen aukiolla oli ollut luntakin."s.96

Katso naamion taa johdattaa lukijat jouluiseen Helsinkiin. Valot tuikkivat, lunta sataa, ja joululahjoja ostellaan. Mutta iloisen joulutunnelman taakse kätkeytyy synkkiä salaisuuksia. Menneisyyden varjot jahtaavat Leilaa, Kristiina pelkää, vaikka ei oikein edes tiedä mitä, eikä idyllisen perhe-elämän kulissi enää tunnu pysyvän kasassa. 

Luin nuorena kaikki siihen menessä ilmestyneet Pakkasen kirjat, myös tämän. Mielestäni nämä olivat aivan parhaita kirjoja silloin. En kuitenkaan enää muista näiden tapahtumia, joten hyvillä mielin pystyin tarttumaan tähän joulunaikaan sijoittuvaan dekkariin, ja jännittämään tapahtumia ja syyllisen paljastumista samalla tavalla kuin vuosia aiemmin. 

Olihan tässä kirjassa edelleen sitä tunnelmaa jota muistelinkin näissä vanhemmissa Pakkasen kirjoissa olevan. Jännittäviä tapahtumia, draamaa, kaunista tunnelmaa, ja Anna Laine, joka näissä vanhoissa kirjoissa on paljon enemmän minun mieleeni, mitä uusimmissa. 

Poliisien työtä ei kuvailla, vaan asiat etenevät ja selviävät omalla painollaan samalla kun kirjan henkilöt elävät elämäänsä. Vauhtia, draamaa, jännitteitä ja toimintaa riittää tässä dekkarissa, mutta myös joulua ehditään tunnelmoida ja tavallistakin iloista arkea elää, ainakin jossain osotteissa. 

Katso naamion taa

Otava, 1987

s.239