Vaasan Suvikylässä on pitkään kerrottu tarua kuokkamummosta. Lähiön nuoriso kokoontuu pommisuojaan ja siellä heille kerrotaan kammottavaa tarinaa kuokkamummosta, ja heille painotetaan, ettei kukaan saa puhua siitä mitä he kuulevat tai näkevät.
Samuel ja Maisa ovat kotoisin Suvikylästä. Molemmat ovat jo aikuisia, mutta kummalliset muistot lapsuudesta ja nuoruudesta piinaavat ja kumpikin päätyy omalla tahollaan tutkimaan tarua kuokkamummosta.
Selvittääkseen menneisyyksien kauheuksia on uskallettava mennä Bondorffien huvilalle. Huvila seisoo saarella ylhäisessä yksinäisyydessään ja sen ympärille tuntuu kerääntyvän kaikki paha.
"Se oli Suvikylässä ennen kerrostaloja ja rivitaloja ja rikkaiden omakotitaloja Patteriniementien päässä ja se inhoaa niitä kaikkia. Ne on liian suoria ja niiden seinät kaikuu. Se tulee pihoihin vain öisin ja silloin se liikkuu hitaasti ja kumarassa aivan kuin krampissa."s.10
Kuokkamummo on sujuvasti kirjoitettu kirja, jonka juoni koukuttaa. Kirjasta löytyy monia henkilöitä ja aikatasoja. mutta juonen seuraaminen on silti helppoa. Kirjan alku on hyvin kiinnostava. Heti aluksi kerrotaan kammottavaa kertomusta kuokkamummosta. Odotinkin hiukan perinteisempää kauhutarinaa kuokkamummon parissa, mutta alun jälkeen palattiin tyyliin, joka on tuttu monesta muustakin Hautalan kirjasta. Tarina muuttuu enemmän salaperäiseksi, lukijan itsensä pääteltäväksi. Mukaan tulee enemmän kauhua, joka muodostuu henkilöiden mielessä.
Olin itseasiassa hiukan pettynyt kun kirja ei pysynyt alun kaltaisena. Läpi kirjan löytyy kyllä karmivia kohtauksia, pelottavia henkilöitä ja kiinnostavia tarinoita, mutta kaikkien henkilöiden kohtalot tuntuvat olevan liian samankaltaisesti päättyviä. Kaikkien hahmojen tarina alkaa niin kiinnostavasti, että hivenen leijumaan jätetyt lopetukset, jotka toistuivat kaikkien hahmojen kohdalla latistivat tunnelmaa.
Hahmojen runsauden ansiosta kirjaan on saatu paljon erilaisia omituisia ja karmivia tapahtumia. Kirjassa ei nimittäin ole kaunista ja toiveikasta tunnelmaa, vaan synkkyyttä ja ahdistusta. Koko ajan tapahtuu jotakin, eikä tylsää hetkeä tule. En osaa edes päättää kenen hahmon tarina oli kiinnostavin, sillä kaikissa kohtauksissa tapahtui niin paljon, ja omituisuuksia riitti.
Vaikka en aina pidä Hautalan tyylistä jättää asioita leijumaan ja salaperäisistä itse pääteltävistä tarinoista, pidän silti hänen kirjoistaan, sillä niiden juoni etenee loistavasti, teksti on sujuvaa ja kaikki tapahtumat ovat mielikuvituksellisia.
Kuokkamummo
Tammi, 2014
Kansi: Mika Tuominen
s.328
Tämä oli minulle ensimmäinen Hautalan kirja. Pidin tästä, oli kyllä jännittävä mutta ei liian jännittävä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Vaasaan. Oli kiva liikkua tutuilla seuduilla, koska olen opiskellut Vaasassa.
VastaaPoistaTutuista paikoista on kyllä mukava lukea. Vaasa ei ole minulle tuttu paikka, mutta kirja oli hyvä. :)
PoistaKauhu ei sovi minulle. Luen fantasiaa ja trillereitä, mutta kauhu on minulle kammottavaa.
VastaaPoistaMinäkään en ennen kauhua paljon lukenut, mutta viime aikoina olen innostunut. Tosin osa kauhukirjoista on edelleen liian karmivia minulekin.
Poista