torstai 6. elokuuta 2020

Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella


Ella-Maria, eli Eppu, joutuu lomautetuksi. Lomautettunakaan hän ei kuitenkaan jää tyhjän päälle, sillä apua tarvitaan Jylhäsalmella. Eppu lähtee auttamaan ystäväänsä Heliä, joka on juuri saanut vauvan. Helillä on pitopalvelu, jonka askareissa Emppu pystyy auttamaan. 
Jylhäsalmi tekeekin lähtemättömän vaikutuksen myös Emppuun. Kauniit maisemat, upea yhteisö ja vielä kaksi komeaa, mutta keskenään hyvin erilaista miestä saavat ainakin välillä lomautusmurheet taka-alalle. 
"Emppu manasi äänettömästi itseään. Hänhän oli kuin teinityttö, joka yritti tulkita, mitä toinen tarkoitti sillä, tällä ja tuolla- Pauli puhui puusepäntöistä ja sillä sipuli. Hyvien ideoiden kanssa ei kannattanut kiirehtiä."s.119
Juuret Jylhäsalmella on kolmas osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta.
Viime kesänä ihastuin Jylhäsalmi sarjaan luettuani sen kaksi ensimmäistä osaa ja nyt oli viimein aika palata Jylhäsalmen kauniisiin maalaismaisemiin. 

Juuret Jylhäsalmella esittelee jälleen uudet päähenkilöt, mutta juonessa on mukana myös aiemmista osasta tuttuja hahmoja, joten täysin vieraiden ihmisten joukkoon ei tarvitse hypätä. 

Kirjassa käsitellään maaseudun ongelmakohtia, kuten palvelujen lakkauttamista. Empun kautta myös tältä keväältä ja kesältä monelle hyvin ajankohtainen aihe, lomautus pääsee yhdeksi teemaksi, mutta pääpaino pysyy kuitenkin kevyemmissä asioissa eli romantiikassa. Romantiikan joukkoon on heitetty myös hieman jännitystä, kun Paulin kotitilalle saapuu tämän edesmenneen vaimon sisko, jolla tuntuu olevan hämäriä salaisuuksia.

Juuret Jylhäsalmella on hyvä yhdistelmä maalaismaisemia, romantiikkaa, jännitystä ja tavallista arkea ongelmineen, muutoksineen iloineen, suruineen ja unelmineen. Maalaismaisemia muistetaan kuvailla riittävästi ja vuodenajat tulevat hyvin esiin. Pidin siis tästäkin osasta, vaikka tämä olikin mielestäni huonompi kuin kaksi ensimmäistä. 

Alku oli mielestäni hitaampi kuin muissa osissa. Pari ensimmäistä lukua minun oli vaikea päästä mukaan tunnelmaan. Emppukaan ei vaikuttanut järin kiinnostavalta. Sitten kuitenkin tapahtui muutos ja kiinnostukseni kirjaa kohtaan heräsi kunnolla. Mukaan tarinaan tuli nimittäin aiemmista osista tuttu Kala-Sepe, jonka elämää seurattiin tällä kertaa myös hieman. Olin tästä ratkaisusta erityisen iloinen, sillä harvoin kirjasarjoissa tutustutaan hahmoihin, jotka ovat aiemmissa osissa niin pienessä roolissa. Kiva että Sepestä näyettiin tämäkin puoli. Sitten olinkin koukussa, ja muukin tarina imaisi mukaansa. Empunkin elämä alkoi kiinnostaa enemmän ja lopulta hän oli hyvä hahmo, kunhan häneen ehti "tutustua" paremmin. 



Juuret Jylhäsalmella
Karisto, 2019
Kannen kuva: Petri Jauhiainen
Kannen suunnittelu: Saana Nyqvist
s.264

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti