vuonna 1959 kolme ihmistä tapettiin. Yksi uhreista oli neljätoistavuotias partioretkellä ollut tyttö. Tytön isä Erik Tanttu käsittelee suruaan kirjoittamalla. Hän saa tietää, että samassa kylässä, jossa hänen tyttärensä tapettiin, on kuusi vuosikymmentä sitten tapahtunut hyvin samankaltainen tapaus. Silloin tapettiin seitsemän ihmistä. Molemmissa tapauksissa tekijä oli renki. Erik kerää tietoja tapauksista ja yrittää löytää ehkä jopa jonkin yhteyden näiden välillä.
"Auto alkoi jo lämmetä, Sylvi viipyi. Erik vilkaisi kelloaan ja sytytti uuden tupakan edellisen tumpista. Hän oli huolissaan Ullasta, pelkäsi pahinta, ajatteli että tyttö on voinut loukkaantua vakavastikin. Missä se Sylvi nyt kuppaa? Meillä on kiire, Erik hermoili."s.53
Kolme sadonkorjaajaa on faktaa ja fiktiota yhdistävä romaani. Kirjan murhat ovat oikeasti tapahtunut. Kirjailija kertoo kirjan lopussa tarkemmin mikä kaikki kirjassa oli faktaa ja mikä fiktiota.
Kirjan osittain faktaa olevan juonen takia se lukeminen tuntui synkemmältä ja surullisemmalta kuin esimerkiksi tavallisen täysin fiktiivisen dekkarin lukeminen. Itse en ainakaan voinut olla ajattelematta sen tosipohjaisuutta. Kirjan tunnelma on arkisen kotoinen, mutta synkkä. Läheisten suru ja ajatukset tapahtuneesta ovat suuresti esillä. Läheisten surutyön ja ajatuksien lisäksi kirjaan mahtuu myös poliisin ja syyllisen ajatuksia, ja pieniä kohtauksia heidänkin työstä ja arjesta.
Jännite kirjassa ei ehtinyt missään vaiheessa kasvaa, sillä hyvin pian alussa pääasiat kävivät selviksi. Dekkarimaista jännitystä ei siis ole luvassa, mutta mielenkiintoinen tarina silti. Mielestäni parasta kirjassa olikin Erik Tantun kirjoitusprojekti, sekä rengin tarina vuodelta1899. Näiden vuoden 1899 ja 1959 tapahtumien yhdistäminen samaan kirjaan oli mainio ratkaisu. On aika karmivaa lukea niiden samankaltaisuudesta, vaikka paljon toki erojakin löytyy.
Pääasiassa kirja oli kiinnostava ja juoni vetävä, mutta myös suvantovaihe löytyy. Kun tapot olivat tapahtuneet, syyllinen selvillä, eikä lukijalla ollut tiedossa vanhempi tapaus, tuntui kirja jumittavan hetkisen tylsemmissä poliisikuulusteluissa, ennen kuin tarina taas lähti vauhtiin.
Kolme sadonkorjaajaa
Myllylahti, 2015
s.253
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti