Muuri on pieni kylä Englannin maaseudulla. Muurin kylää ympäröi muuri, jota vartioidaan tarkasti. Kukaan ei saa poistua kylästä haltioiden maahan, joka sen toisella puolella on.
Yhdeksän vuoden välein sallitaan poikkeus, sillä Muurin vierellä olevalla niityllä pidetään markkinat, joihin saapuu paljon haltioiden maan asukkaita myymään jännittäviä asioita.
Tälläisten markkinoiden aikaan tapahtuu harvinainen asia. Muurin kylän tavallinen ihminen ja haltioiden maasta saapunut nainen viettävät lemmenyön ja saavat lapsen. Tristran Thorn ei tiedä olevansa vain puoliksi ihminen. Hän on rakastunut Muurissa asuvaan kaunottareen ja lähtee tämän vuoksi hakemaan haltioiden maasta sinne pudonnutta tähteä. Nopeasti hän tempautuu jännittävään seikkailuun, ja kohtaa mitä erikoisempia haltioiden maan asukkaita.
"Muurin aukosta näkyy alava vihreä niitty; niityn takana virtaa puro; ja puron takana erottuu puita. Aika ajoin kaukana puiden seassa saattaa näkyä hahmoja ja liikettä. Suuria hahmoja, outoja ja pieniä hahmoja, kimaltelevia olentoja, jotka välähtelevät, kimmeltävät ja katoavat."s.8Tähtisumua on tarina, joka oli minulle entuudestaan tuttu elokuvana. Tästä tehty elokuva on aivan ihana, joten kun törmäsin tähän kirjaan oli se otettava luettavaksi. Yllätyin kuinka lyhyt tämä kirja on. Odotin jotakin paksumpaa fantasiakirjaa, kun tässä kuitenkin mennään haltioiden maahan ja tarinaa kerrotaan monen näkökulmasta, ja esitellään monia olentoja ja hahmoja. Mutta kirjan luettuani voin sanoa, että ei tästä olisi tarvinnut lainkaan paksumpaa tehdäkään, sillä kaikki oleellinen tuli kerrottua, eikä turhaa jaarittelua mahtunut mukaan.
Tähtisumua on nopeasti luettava humoristinen fantasiakirja, jossa isoja tai raakojakaan kohtauksia ei jäädä puimaan pitkiksi ajoiksi. Välillä juoni muuttuu veriseksi ja kammottavaksi, mutta hauskat ja leppoisat kohtaukset, ja henkilöiden hauskat sanailut pitivät yleisen tunnelman mielestäni enemmän hauskana läpi kirjan.
Vaikka asioita selitettiin tarpeeksi, jäi osa hahmoista hyvin ohuiksi kirjan lyhyyden takia. Esimerkiksi noitakuningatar, kirjan pahis, sai mielestäni hieman tylsän ja nopean tulevaisuuden selityksen kirjan lopussa. Mutta silti kirjasta jäi hyvä fiilis, ja tutustunkin mielelläni Gaimanin muuhunkin tuotantoon, kunhan niihin kirjoihin joskus jossakin törmään.
Pidin kirjasta, mutta silti elokuva vie voiton. Pitää katsoa se taas uudestaan nyt kirjan luettuani, sillä sen katsomisesta on taas vierähtynyt pitkä tovi.
Tähtisumua, (Stardust, 1999)
Otava, 2000
Suom. Mika Kivimäki
s.226
Kansi: Heikki Kalliomaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti