Astrid Lindgrenin rakkaimmat sadut on kokoelma, josta löytyy neljä tunnettua lastentarinaa. Kokoelmassa on Peppi pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Melukylän lapset ja Ronja, ryövärintytär.
Astrid Lindgrenin tarinat ovat minulle tuttuja lastenohjelmista, mutta ei niinkään kirjoista. Nämäkin kaikki tarinat luin nyt ensimmäistä kertaa. Melukylän lapsia lukuunottamatta kaikkien tarinoiden hahmot ja juonet olivat entuudestaan kuitenkin tuttuja. Melukylän lapset oli minulle vieras, sillä siitä en ole koskaan nähnyt tai kuullut mitään versiota. Halusinkin nyt tutustua näihin tunnettuihin tarinoihin.
Peppi Pitkätossu kertoo huvikumpuun yksin muuttavasta nuoresta tytöstä, jolla on hirmuiset fyysiset voimat. Peppi haluaa viettää iloista arkea, jossa tapahtuu paljon, ja sitä se myös on. Toki välillä Peppiäkin harmittaa, sillä aikuiset eivät aivan ymmärrä hänen tapojaan.
Peppi Pitkätossu koostui suhteellisen lyhyistä luvuista, joissa kaikissa oli oma pieni tarina. Osa jutuista on yllättävän arkisia, kuten puuhun kiipeämistä, tai lettujen paistoa, mutta välillä taas luvut kertovat hurjemmista tapahtumista, kuten rosvoista. Mitään pelottavaa jutuissa ei kuitenkaan ole, ja jopa rosvotarina muuttuu lähinnä hauskaksi. Arkisista aiheista huolimatta pepin tarina ei ole tylsä tai tavallinen, sillä Pepin voimat ja erikoinen elämäntilanne tekevät tarinasta kekseliään ja erilaisen. Pepin omaperäiset päähänpistot tekevät tarinoista myös yllättäviä.
Vaahteramäen Eemeli koostuu myös lyhyistä luvuista, joissa jokaisessa on oma tarinansa. Eemeli ei omista erikoisia kykyjä ja on muutenkin huomattavasti tavallisempi lapsi, joka elää perheensä kanssa. Tosin Eemeli päätyy hullunkurisiin tilanteisiin, sillä hän pitää metkujen tekemisestä.
Vaahteramäen Eemelin tarinat ovat hauskoja.
Melukylän lapset on myöskin pienistä tarinoista koostuva. Nämä tarinat olivat kaikkein tavallisimpia, sillä ne kuvailivat arkea ja tilanteita, joita oikeasti saattaisi tapahtua. Näissä jutuissa ei ollut mitään yliluonnollista tai muutenkaan mitään erityisen mahdotonta ja mielikuvituksellista. Melukylässä asuvat lapset yksinkertaisesti tekivät tavallisia asioita, keksivät leikkejä ja puuhailivat pienessä kylässä mahdollisia juttuja.
Ronja, ryövärintytär oli kirjan tarinoista ainoa, jossa oli yksi yhtenäinen tarina. kaikki luvut jatkoivat samaa tarinaa, jossa Ronja syntyy, kasvaa ja muuttaa ryövärien koko elämän. Tarina oli hyvin kirjoitettu ja sopii paremmin vanhemmillekin lukijoille, kuin kirjan muut tarinat. Kirjassa kuvaillaan upeasti erilaista, mielikuvituksellista maailmaa, josta löytyy myös runsaasti fantasiamaailman olentoja. Myös luonto ja kaikki vuodenajat kuvaillaan kauniisti. Tämä oli kirjan tarinoista myös pisin ja siihen pääsikin parhaiten uppoutumaan yhtenäisyytensä vuoksi.
Pidin eniten Ronja, ryövärintyttärestä. Muut kirjan tarinat olivat jo hiukan liian lapsellisia, vaikka kaikista löytyykin omat hyvät puolensa ja niitä oli ihan mukava lukea.
Yhteislaitos teoksista: Peppi Pitkätossu (1946), Vaahteramäen Eemeli (1963), Melukylän lapset (1950) ja Ronja, ryövärintytär (1981)
Kuvittanut: Ingrid Nyman, Björn Berg ja Ilon Wikland
WSOY
Suom. Peppi Pitkätossu, (Pippi Långstrump) Laila Järvinen
Vaahteramäen Eemeli, (Emil I Lönneberga) Aila Meriluoto
Melukylän lapset, (Alla vi barn I Bullerbyn) Laila Järvinen
Ronja, ryövärintytär, (Ronja rövardotter) Tuula Taanila
s.345
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti