Etsiväkonstaapeli Otso Kekki määrätään tutkimaan poliisisurmia. Kaksi poliisia on surmattu Lahdessa lyhyen ajan sisällä, ja nyt tapukset halutaan selvittää. Kekin työ on vaikea, sillä poliisin käytössä olevat menetelmät ovat vanhanaikaisia, eikä laitoksen muut poliisit ota uusia tutkintatapoja riemulla vastaan. Rikospaikkojen mahdolliset jäljet ja johtolangat ovaat usein pilattu jo ennen kuin Kekki ehtii paikalle. Lisäksi kansalaissota häilyy edelleen ihmisten mielissä, vaikka siitä on jo aikaa. Poliisiin ei luoteta, eikä tietoja haluta kertoa, vaikka niitä olisi.
"Ensin kuului askelia ja mutisevaa puhetta. Askeleet lähestyivät ja he erottivat sanatkin. -Sokeita punikkeja, ne pitää tappaa. Sokeita punikkeja saa tappaa." s.17
Häränsilmä on toinen osa Otso Kekistä kertovasta Mustamäki -sarjasta.
Mustamäki -sarja jatkuu vahvasti. Ajankuva on aitoa ja kirja on hyvin kirjoitettu. Kirja jatkaa Mustamäki -kirjasta tuttujen hahmojen arjen kuvaamista. Poliisisurmat häilyvät jossakin taustalla, eikä tuo mitään erityisen mielenkiintoista rikosjuttua tähän, mutta kaikki sen ympärille kertyvä tieto 1920-luvun poliisityöstä ja muutoksista on hyvin kiinnostavaa luettavaa.
Kansalaisten erimielisyydet ja vihat toisiaan kohtaan tulee jälleen selkeästi esille kirjan tapahtumien kautta. Sota näkyy edelleen monissa asioissa mitä ihmiset tekevät tai ajattelevat. Kirjassa vallitseekin synkkä ja surullinen ilmapiiri. Kirjaan on saatu paljon uutta asiaa 1920-luvusta, eikä ensimmäisessä osassa kerrottuja juttuja kierrätetä liikaa. Luulen, että tämän sarjan parissa saan kuulla vielä monia uusia asioita ihmisten arjesta ja tavoista sadan vuoden takaisessa Suomessa.
Lue myös: Mustamäki
Häränsilmä
Karisto, 2015
Päällys: Markko Taina
s. 349
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti