Pariisin Notre-Damen tarina on varmasti monelle tuttu Disneyn elokuvana, mutta kirja poikkeaa siitä erittäin paljon. Odotinkin tämän kirjan lukemista mielenkiinnolla, sillä Esmeralda on yksi suosikkini Disneyn hahmoista. Tämän kirjan luettuani en hänestä hahmona enää niinkään pidä, sillä hän ei loppujenlopuksi ollut yhtään sellainen, kuin olen aina kuvitellut.
Pariisin Notre-Dame nimensä mukaisesti sijoittuu Notre-Damen katedraaliin ja sen lähiympäristöön, vuonna 1482. Keskeisimpinä hahmoina pyörivät arkkidiagoni Claude Frollo, kyttyräselkäinen, yksisilmäinen Quasimodo, kapteeni Febus, sekä tietysti hurmaava Esmeralda. Toki kirjassa esiintyy myös joukko muita hahmoja, mutta tässä nyt muutama heistä, joiden kautta kirjaan luodaan draamaa ja juonenkäänteitä.
Pariisin Notre-Dame on klassikko, jonka olen jo pidempään aikonut lukea, mutta joka nyt sen luettuani olikin pieni pettymys. En nimittäin voi väittää nauttineeni kaikista hetkistä kirjan parissa. Oli mielenkiintoista lukea alkuperäinen versio tästä ja saada selville minkälaisia hahmot kirjassa olivat. Tarina oli myös surullinen ja ajoittain kaunis. Itse tarinassa ei siis ollut mitään vikaa. Minulla vain tökki kovasti vastaan erittäin pitkäksi venyneet "jaarittelut." Olen lukenut monia kirjoja, joissa ympäristön ja rakennusten esittelyt ovat pitkiä ja monisanaisia ja pidän yleensä sellaisesta kerronnasta, mutta tässä kirjassa sellaisten kohtausten yli lukeminen tuntui välillä vaivalloiselta.
Surumielinen ja synkkä tarina jäi näin muun kerronnan varjoon, eikä mielestäni päässyt yhtään niin hyvin esiin, kuin olisin toivonut.
Pariisin Notre-Dame, (Notre-Dame de Paris, 1831)
WSOY, 1965
Suom. Huugo Jalkanen
s. 523
Päällys: Björn Landström
Oi, minuun tämä kirja taas aikanaan kolahti ja kovasti! Teos on todellakin hyvin surumielinen ja kaukana Disney-sadusta, eikä Esmeraldakaan vaikuta enää yhtä mukavalta, mutta kaikesta tästä huolimatta ihastuin kirjan tunnelmaan.
VastaaPoistaKannattaa antaa Hugolle toinen mahdollisuus ja lukea Kurjat :)
Kiitos kommentista! Pidän mielessä tuon Kurjat, jos vaikka innostun myöhemmin kokeilemaan. :) Annan aika helposti uuden mahdollisuuden kirjailijoiden muille teoksille.
PoistaEnsimmäinen lukemani kirja Hugolta oli juurikin tämä Pariisin Notre-Dame, joka oli odotetusti kaukana Disneyn silotellusta ja onnellisesta versiosta. Pidin kirjaa todella tylsänä ja monien aukeamien mittaiset höpinät arkkitehtuurista puudutti. Suosittelen Kurjia, sillä se on aivan erilainen ja yksi lemppareitani<3
VastaaPoistaTäytyy ottaa tuo Kurjat lukulistalle! :D
PoistaLuin tämän 13-vuotiaana ja pidin kovasti. Sitten aikuisena kun olin interrailmatkalla Pariisissa, niin oli tietysti pakko käydä siinä kirkossa, kun olin haaveillut sen näkemisestä siitä asti kun luin kirjan.
VastaaPoistaKiva kuulla. :) Itsekin haluaisin käydä monessa paikassa, josta olen kirjoista lukenut.
Poista