Pauli, Dick, Leo, Anne ja Tim-koira, eli viisikko pääsevät taas seikkailemaan yhdessä, kun Pauli selviää flunssastaan ja matkustaa muiden nuorten luo. Toiset ovat jo leiriytyneet asuntovaunujen kanssa jännittävään paikkaan aivan raunioituneen linnan lähelle.
Viisikolla on edessään taas paljon selvitettävää, kun samalle leiriytymisalueelle ilmestyy kokonaisen sirkuksen henkilökunta. Nuoret joutuvat ikäväkseen toteamaan, että sirkuslaiset eivät pidä heistä lainkaan. Nuorten tuskaillessa ilkeiden aikuisten kanssa he näkevät linnan tornissa liikettä.
Viiskikko ja tornin salaisuus on yhdestoista kirja Viisikko -sarjasta.
Luin peräkkäin kaksi Viisikko -kirjaa. Kolmas odottaisi vielä hyllyssä, mutta taidan palauttaa sen, sillä nämä kaksi riittävät oikein hyvin vähäksi aikaa. Viisikot ovat mukavaa luettavaa, mutta ovat ne aika samakaltaisia keskenään. Viisikoiden pariin on onneksi helppo palata pidemmänkin ajan kuluttua.
Viisikot noudattavat usein samaa kaavaa. Nuorilla on alkanut loma ja he lähtevät yhdessä jonnekkin joutuen uuteen seikkailuun. Sitten kuvaan astuu joukko epäilyttäviä ja vihaisia aikuisia, jotka kehottavat nuoria pysymään erossa milloin mistäkin. Kaikissa mahdollisissa väleissä hankitään eväitä ja syödään. Usein Viisikko saa seurakseen myös jonkun kovia kokeneen, huonommista oloista tulevan nuoren.
Viisikko ja tornin salaisuus, (Five Have a Wonderful Time, 1952)
Tammi
Suom. Lea Karvonen
s. 176
Viisikot on mulle tärkeitä, sillä niistä aloitin lapsena lukemisen. Ajattelin negatiivisesti, että on ihan mahdotonta oppia lukemaan. Kun sitten yhtäkkiä osasinkin lukea, kokeilin yhtä Viisikkoa, ja jäin koukkuun. Näin aikuisena niistä muistaa parhaiten sen huolettomuuden. Lapset keskenään monen päivän pyöräretkellä, ja käyvät TALOISTA ostamassa ruokaa. se tuntui erityisen eksoottiselta. Ja kaikki ne ihanat herkuttelut.
VastaaPoistaSamat negatiiviset ajatukset olivat minullakin pienenä. Viisikoita kun luin ensimmäistä kertaa, olin todella hidas lukemaan ja välillä meinasi mennä hermo, mutta ei onneksi lukuinnostus kadonnut kokonaan. Viisikoihin on edelleen mukava silloin tällöin palata tunnelmoimaan noita hurjia retkiä. :)
PoistaMinulla oli kaikki Viisikot ja Salaisuudet lapsena. Monien muuttojen jälkeen joku otti ne luvatta mummolan ullakolta, jossa ne olivat väliaikaisesti sijoitettuna. Nyt aikuisena sain koottua molemmat sarjat huutiksesta ja olen taas lukenutkin lähes kaikki. Ehkä jännityksen ja salaperäisyyden ohella juuri juonen samankaltaisuus oli turvallista. Yhä vieläkin ymmärrän, miksi pidin Blytoneista niin paljon.
VastaaPoista