Lumikki Andersson haluaa talven vauhdikkaiden tapahtumien jälkeen ottaa omaa aikaa. Hän päättää matkustaa Prahaan ja nauttia nähtävyyksistä.
Rauhallinen loma ehtii tuskin alkaakkaan, kun Lumikin eteen astelee nuori nainen, joka väittää olevansa hänen siskonsa.
Lumikki päättää selvittää perheensä salaisuudet ja totuuden Zelenkasta, naisesta joka voi olla hänen sisarensa. Zelenka on kuitenkin erittäin salaperäinen ja Lumikki päätyy taas seikkailuun, joka johdattaa hänet hieman liian lähelle pelottavaa uskonlahkoa, jolla ei tunnu olevan hyvät aikeet.
Valkea kuin lumi on toinen osa Lumikki -trilogiasta.
Tämä toinen osa ei ollut ihan yhtä hyvä, kuin ensimmäinen, mutta hyvä tämäkin oli. Viihtysin enemmän Suomen puolella, kuin Prahassa, jossa tarina tuntui perustuvan vähän liiaksi sattumien varaan, joita tapahtui turhan paljon. Kaikkien sattumien takia tämä kirja ei tuntunut yhtä uskottavalta, kuin ensimmäinen osa.
Vauhtia riitti kuitenkin tässäkin kirjassa, eikä tylsää hetkeä ehtinyt tulemaan missään vaiheessa. Lumikin perheen salaisuudet jäivät edelleen arvoitukseksi, joten odotettavaa onkin paljon viimeiselle osalle, jossa ilmeisesti kaikki paljastuukin sitten rytinällä, kun noita salaisuuksia tuntuu olevan. Ainakin toivon, että kaikki paljastuu lopulta, ettei niitä tarvitse jäädä pohtimaan.
Lumikki on hahmona kiinnostava, joten vaikka tässä nyt oli mielestäni vähän huterampi tarina, riitti mielenkiintoista luettavaa koko kirjan verran. Lumikin hahmosta kerrottiinkin lisää. Koulukiusaamista avattiin enemmän, sekä lukijalle paljastettiin lisää pieleen menneestä rakkaudesta, joka vilahteli jo ensimmäisessä osassa.
Valkea kuin lumi, 2013
Tammi
Kansi: Laura Lyytinen
s. 237
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti