Lumikki Anderssonilla on ollut rankka vuosi takana, mutta pikkuhiljaa elämä alkaa palautua normaaliksi ja kaiken yksinäisyyden keskelle on tullut jopa poikaystävä Sampsa. Sampsan myötä Lumikki päättää kokeilla myös uutta harrastusta. Hän osallistuu koulun joulunäytelmään, jossa hän esittää Lumikkia.
Eräiden näytelmätreenien jälkeen Lumikki löytää taskustaan kirjeen. Kirje on ahdistava. Lumikki järkyttyy, mutta päättää pitää sitä vain huonona pilana. Pian kirjeitä alkaa kuitenkin tulemaan enemmän ja niiden kirjoittaja tietää Lumikista selvästi asiota, joita kenenkään ei kuuluisi tietää. Kirjoittaja tuntuu tietävän enemmän, kuin Lumikki itse.
Musta kuin eebenpuu on kolmas ja viimeinen osa Lumikki -trilogiasta.
Viimein oli aika saada selvyys kaikkiin kysymyksiin ja salaisuuksiin, joita ehti syntyä kahden ensimmäisen osan aikana. Kaikki paljastuikin rytinällä ja vauhdilla, niin kuin epäilinkin. Tätä ei tosin ollut vaikea päätellä, kun koko sarja oli alusta loppuun vauhdikasta kerrontaa.
Lumikki -trilogia on hyvin suunniteltu kokonaisuus. Kaikkien kolmen kirjan parissa viihtyi, vaikka toinen osa oli näihin kahteen muuhun verrattuna huonompi. Oli mukavaa, että kolmannessa osassa oltiin taas Suomessa. Joulunajasta huolimatta tunnelmallista joulua tässä ei kyllä odotettu, vaikka joulunäytelmää valmisteltiinkin ja joululahjojen ostoa tuskailtiin.
Lumikki -trilogia vakuutti minut siitä, että myös nuorten aikuisten kirjallisuudesta löytyy mahtavaa luettavaa. Taidan uskaltaa tästä lähin tarttua muihinkin YA-kirjoihin rohkeammin.
Musta kuin eebenpuu, 2014
Tammi
Kansi: Laura Lyytinen
s. 192
Tykkäsin kovasti tästä sarjasta :)
VastaaPoista