Carlos Ruiz Zafon: Taivasten vanki

Vuonna 1957 joulun alla Semperen ja pojan kirjakauppaan astuu uhkaavan oloinen muukalainen. Mies vaatii saada ostaa yhden kaupan kalleimmista kirjoista. Mies jättää kirjan Danielille, jotta tämä voisi toimittaa sen eteenpäin. Miehen lähdettyä Daniel lukee kirjan omistuskirjoituksen. Fermin Romero de Torresille, joka palasi kuolleiden joukosta ja jolla on avain tulevaisuuteen. Danielin mielenkiinto herää. Minkälaista salaisuutta hänen ystävänsä Fermin pitää itsellään?

Taivasten vanki on kolmas Ruiz Zafonin Barcelonaan ja unehdettujen kirjojen hautausmaan ympärille sijoittuva kirja. Tässä paljastui paljon uusia asioita Fermin Romero de Torresista, mutta myös Danielin äidistä Isabellasta. Taivasten vanki sitoo yhteen Tuulen varjon ja Enkelipelin tarinoita ja salaisuuksia.
Uusiakin hahmoja kirjaan toki ilmestyi. Näistä mielenkiintoisimpina kauppaan astellut muukalainen ja ilkeä vankilan johtaja Mauricio Valls. Lempihahmoni voisi olla, Fermin Romero de Torres tai David Martin. Molemmat ovat todella kiinnostavia hahmoja, joilla ideoita riittää.
Taivasten vanki oli mielestäni huomattavasti kevyempi, kuin aijemmat osat, mutta edelleen aivan loistava. Ruiz Zafon luo satumaisia todenmukaisia ympäristöjä lukijoilleen. Ruiz Zafon nousi lempikirjailijakseni jo Tuulen varjoa lukiessani, eikä ole vieläkään vaihtunut. 
Kirjoja ei ole pakko lukea järjestyksessä, mutta minä luin ja minusta se on hyvä niin. Taivasten vangissa heräsi taas uusia salaisuuksien alkuja, joita varmasti selviää myöhemmin, kun sarjaan on tarkoitus tulla vielä neljäs osa. Odotan jo nyt jännityksellä mitä tuo tuo tullessaan.
Niille jotka Ruiz Zafonia eivät ole vielä lainkaan lukeneet, suosittelen todella. Voisin ylistää näitä kirjoja vaikka kuinka paljon, sillä parempiin en ole vielä törmännyt. Tässä sarjassa on sitä jotain. Loistava juoni kaikkine salaisuuksineen upeasti kirjoitettuna.


Taivasten vanki (El prisionero del cielo, 2011)
Otava, 2012
suom. Antero Tittula
s.332