Ihmiset maalta ja kaupungista kerääntyvät viettämään juhannusta tansseihin. Kokkoa poltetaan, viinaa juodaan, naisia tanssitetaan ja teppeluitakin syntyy. Juhannustansseissa on monta henkilöä, joiden tekemisiä ja ajatuksia kirjassa seurataan. Monenlaisia suhdesotkuja, entisiä heiloja ja vanhoja riitoja paljastuu. Kessäyössä ehtii sattua ja tapahtua monenlaista.
Juonesta en tämän enempää paljastele, kun selviää muuten hiukan liikaa kirjan sisällöstä.
Äidinkielentunnilla meille puhuttiin Juhannustansseista ja sen aikoinaan Jumalan pilkasta nostattamasta kohusta ja kiinnostuin toki kohukirjan lukemaan.
Aloittaessani lukemaan Juhannustansseja meni hetken ennen kuin pääsin perille kuka on kuka ja kuka seurustelee kenenkin kanssa. Suomalaisia perusnimiä meinaan sateli kokoajan lisää ja välillä henkilöitä puhuteltiin etunimellä, kun taas välillä käytettiin sukunimeä. Aika nopeasti kuitenkin nimet sain järjestettyä ja lukemisestakin tuli mukavampaa, kun tiesi edes kenestä puhutaan. :D
Tämä oli nopeasti luettu, sopiva kirja näin kesähelteille. Muutamia mielenkiintoisia ja jopa surullisia kohtauksia kirjasta löytyy, vaikka aika monen kirjan hahmolta ne surullisimmatkin tapahtumat menee aika kevyesti viinahuurussa. Lempihahmoa ei löytynyt laisinkaan, vaikka monenlaista sakkia kirjasta löytyykin. Jotenkin vaan yksikään hahmoista ei ollut minun mieleeni. Johtunee siitä, ettei kirja ole mikään kullanhohtoinen satutarina täydellisistä ihmisistä, vaan ronski kertomus Suomen juhannuksesta känniääliöineen. Jos kesälukemista vielä etsiskelee, niin kannattaa tämäkin lukaista, vaikka sopivasti juhannuksena.
Juhannustanssit
Otava, 1964
s.245
Päällys: Markku Reunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti