maanantai 10. kesäkuuta 2013

F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus


Raskolnikov on nuori rahapulasta kärsivä mies. Hän asuu pienessä synkässä kopperossa ja hautoo mielessään rikosta, jonka aikoo toteuttaa voidakseen elää paremmin ja olla parempi. Raskolnikov murhaa vanhan ilkeän tavaroita panttaavan eukon ja menee sekaisin. Mukaansa hän ei loppujenlopuksi saa ryöstettyä kovinkaan paljon.
Tarina sijoittuu Pietarin pölyisille ja kerjäläisten täyttämille kaduille, jossa Raskolnikov pohtii mitä hänen tulisi tehdä ja miten jatkaa elämäänsä.

En yleensä suunnittele itselleni mitään lukulistaa, mutta päätin aikaisemmin, että luen kesälomalla jonkun klassikon. Sainkin joku aika sitten lahjaksi Rikos ja rangaistus -kirjan ja päätin lukea sen näin kesän alkuun.

Rikos ja rangaistus sisälsi hyvin paljon pohdintaa. Esimerkiksi siitä oliko Raskolnikovin tekemä murha rikos, vaikka omasta mielestään siitä oli vain hyötyä ihmisille. Kirjassa kerrotaankin monen hahmon mielipide asiasta ja mitä heidän mielestään Raskolnikovin kannattaisi tehdä. Entä korvaako monet hyvät teot, joita kirjan aikana hänen kerrotaan tehneen ja joita hän tekee, hänen yhden pahan teon, josta myös monille seurasi hyvää?
Rasnikolnikovin ahdistus välittyi selvästi lukiessa. Dostojevski on kirjoittanut hänen hahmonsa loistavasti. Hänen itsekseen puheleva, arvaamaton ja houraileva luonne oli milenkiintoinen. Välillä pidin hahmosta, mutta välillä hänen tympeä ja jopa törkeä käytös ärsytti. Hyvin oli Dostojevski kirjan muutkin hahmot kirjoittanut. Muita tärkeitä hahmoja olivat Raskolnikovin perhe, ystävä sekä yksi poliisi, jonka selitykset olivat yleensä hyvin tarkkoja. Kirjassa tutustuttiin niin köyhiin kuin rikkaisiinkin ihmisiin.
Jos tätä alatte lukemaan niin kannattaa varata jonkin verran aikaa lukemiseen, eikä lukea ihan pikkuisissa pätkissä, sillä yksi kohtaus kannattaa mielestäni lukea kerralla, jotta idea hahmottuu kunnolla. :)

Rikos ja rangaistus (Prestuplenije i nakazanije, 1866)
Otava, 2008
Suom.Olli Kuukasjärvi
s.689
Kannen suunnittelu: Timo Numminen

2 kommenttia:

  1. Onnittelut klassikkotiiliskiven valloituksesta!

    Olen itsekin lukenut tämän vuosia sitten ja vaikka toisaalta oli hyvin mielenkiintoinen, niin täytyy myöntää, että myös hivenen puuduttava. Loppu oli hyvin vaikuttava ja olisin niin halunnut kuulla vielä "jatko-osan", sillä kirja loppui kohtaan, josta olisi halunnut tietää, kuinkas tästä eteenpäin.

    Minulla on nyt juuri menossa Dostojevskin "Alistetut ja loukatut", joka on hyvin toisenlaista Dostojevskia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :)

      Tuota jatkoa kaipailin itsekkin, loppui hieman ärsyttävästi, kuin luvaten jatkoa. :D

      Poista