Idän pikajunassa on vuodenaikaan nähden todella paljon ihmisiä. Salapoliisi Hercule Poirot mahtuu kuitenkin mukaan ja matka alkaa. Poirot on matkalla selvittämään jotakin rikosta, mutta matka keskeytyy, kun juna jää jumiin lumikinoksiin. Aamun koittaessa yhdestä huoneesta löydetään murhattu mies. Poirotilla on loistavaa aikaa selvittää rikosta, joka vaikuttaa hänestä hyvin mielenkiintoiselta, kun epäiltyjäkin on monia. Kaikenlisäksi junan työtekijöille olisi suureksi avuksi jos perille päästyään murhaajan voisi ilmoittaa heti, eikä muita viranomaisia tarvitsisi enää sotkea kuvioon.
Idän pikajunan arvoitus on tunnetuimpia Christien kirjoja, joten päätin lukaista sen. Christien kirjoissa on ihana vanhan ajan tunnelma ja yhteiskuntaluokittelu on selkeää. Se näkyy mielestäni tässä kirjassa vielä selkeämmin, kuin aikaisemmissa lukemissani Christieissä. Esimerkiksi murhatun huoneesta löydetyn nenäliinan omistaja oli helpompi selvittää, kun vain harvoilla olisi voinut olla sellainen nenäliina.
Kirja oli kyllä todella hyvä ja loppuratkaisu yllättävä. En osannut epäillä mitään sellaista, vaikka paljon kaikenlaista pähkäilinkin kirjaa lukiessani. Epäiltyjä on aika monta, erilaisista yhteisuntaluokista ja kansallisuuksista, joten ehtii arvailla monenlaisia loppuratkaisuja ennen kirjan loppua. Vihjeitä tulee myös paljon ja ne ovat loistavasti keksitty. Christie osasi hommansa dekkareita kirjoittaessa.
Kirjassa on luku jokaisen epäillyn kuulustelusta, joten kaikkien asioihin päästään hyvin käsiksi. Tapahtumat sijoittuvat lähes koko kirjan ajan Idän pikajunaan, josta yksikään epäilty ei olisi voinut poistua lumen vuoksi.
Vieläkään en ole lukenut yhtään neiti Marple -kirjaa, joten en voi verrata kumpi on enemmän minun mieleeni rikosten selvittämisessä.
Poirot on tuttu myös televisiosta, mutta en ole yhtäkään sellaista elokuvaa jaksanut loppuun asti katsoa, koska minusta ne ei ole yhtään niin mielenkiintoisia, kuin Christien kirjat. Pieni viiksekäs Poirot on kuitenkin helppo kuvitella juuri sellaiseksi elokuvissa näkyväksi hahmoksi.
Idän pikajunan arvoitus (Murder on the orient express, 1937)
WSOY, 1975
suom. Leena Karro
s.217
Minäkin luin juuri Christietä, Marple-kirjan tosin. Olen lukenut Poirot- ja Marple-kirjoja molempia monta, ja minä kyllä pidän hieman enemmän Poirotista. En muista, olenko Idän pikajunan arvoitusta lukenut. Arvelisin, että olen, sillä sen verran Christien kirjoja kymmenisen vuotta sitten luin. Huomasin tuon juuri lukemanikin Christien kohdalla, että olin tainnut lukea kirjan ennenkin.
VastaaPoistaOnkos sinulla jotain lempi Christien kirjaa jota suosittelisit ? :) Minä en noita tosiaan ole, kuin muutaman lukenut, vaikka hyviä ovatkin. Usein tulee valittua jotain muuta luettavaksi.
PoistaOlisin varmaan osannut vastata kysymykseen joskus kymmenisen vuotta sitten paljon paremmin, koska silloin ahmin Christieitä vaikka kuinka. Nyt lähinnä osaan suositella varmaan tunnetuinta Christietä eli Eikä yksikään pelastunut -kirjaa (ensin ilmestynyt nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa). Jollet sitä ole lukenut, kannattaa ehdottomasti lukea, sillä se on todella hyvä dekkari. Murhaajaa ei voi mitenkään etukäteen arvata. :)
PoistaJokin aika sitten luinkin tuon Eikä yksikään pelastunut kirjan ja pidin siitä todella paljon. :) On kyllä ansainnut kaikki kehut.
Poista