Eläkkeellä oleva Ellen Lähde nautiskelee lähestyvästä keväästä Berliinissä. Hän on lähtenyt talovahdiksi poikansa luo, ja ehtii nautiskella niin kahviloista, museoista, kuumasta miesystävästä, kuin myös jännittävästä draamasta, joka johdattaa hänet tutkimaan jo kolmatta rikosmysteeriä.
Berliinissä aikaansa viettää nimittäin myös kuuluisa käsikirjoittaja-ohjaaja Johannes, yhdessä vaimonsa ja ex-vaimonsa kanssa. Ellen saa vihiä omituisesta rikoksesta, joka koettelee heitä, ja niin Ellenin mielenkiinto on viimeistään napattu.
"Ellen nauttii illallisen kaikessa rauhassa ja sulattelee kokemaansa. Elokuva oli Ellenistä todellinen parisuhteen läpivalaisu, se kaivoi esiin rakkauden juuret ja paljasti kolmiodraaman kaikki osapuolet niin järisyttävän rehellisesti, että heistä jokaisesta saattoi tunnistaa palan itseään."s.16
Elämänlanka on kolmas osa lempeän kevyestä Ellen Lähde -dekkarisarjasta.
Okei, tällä kertaa en kyllä miellä tätä kolmatta osaa enää edes dekkariksi. Onhan tässä jotakin mysteerien tutkimista ja välillä jännittäväksikin muuttuvaa draamaa, mutta enimmäkseen keskitytään Ellenin ja muiden hahmojen elämään.
En odottanutkaan erityistä dekkarimeininkiä tähän kirjaan tarttuessani, joten en pettynyt. Kirja tarjosi juuri sitä mitä odotin ja halusinkin, eli leppoisan arkista draamaa, jossa ihastuttavat hahmot elävät elämäänsä, ja saavat siihen hiukan jännitystä tutkimalla kiinnostavia rikoksia.
Pidän kovasti Nuotion tyylistä kirjoittaa. Teksti on menevää ja tuo tunnelman ja miljöön loistavasti esiin. Ruokaa, kukkia, parisuhteita, kulttuuria ja ystävyyttä löytyy runsaasti, ja kestääkin aikansa ennen kuin mistään rikosmysteerin kaltaisesta aletaan edes vihjailla. Tässä sarjassa tämä tyyli toimii, sillä on mukavaa tutustua hahmoihin kunnolla, ennen kuin kenestäkään aletaan leipoa kirjan pahista.
Ellen lähde on edelleen ihastuttava päähenkilö. Aktiivinen, elämästään nauttiva eläkeläisrouva on todella joukosta erottuva. Puutarhanhoito on Ellenille tärkeää, joten siitäkin kirjassa puhuttiin, vaikkei se nyt niin suuressa roolissa ehkä ollutkaan. Ellen ei itse tällä kertaa juurikaan Turussa viihtynyt, joten lähes kaikki kirjan tapahtumat sijoittuivat Berliiniin. Tämä hiukan harmitti. Itse nimittäin pidän tässä sarjassa enemmän siitä, että liikutaan Turussa, mutta olihan tuo Berliinikin kiinnostava paikka.
Lue myös: Myrkkykeiso ja Anopinhammas.
Elämänlanka
Otava, 2020
Kannen suunnittelu: Piia Aho
s.285
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti