Teddy Grex on elänyt ankean lapsuuden ja kasvanut yksinäiseksi, kauneutta kaipaavaksi nuoreksi mieheksi. Eräänä päivänä hän törmää unelmiensa naiseen. Francine Hill on kaunein nainen jonka hän on nähnyt. Tuolla upealla ilmestyksellä on kuitenkin äitipuoli, joka vartioi tytön jokaista liikettä, eikä Teddyä oteta vastaan lempeästi.
Teddy päättää pelastaa Francinen, vain saadakseen hänet itselleen.
"Kuka hänen tovereistaan amiraaliperhosen nähdessään kuvittelisi mustalla, sametinpehmeällä siivellä levittäytyvää pitkää punaista juovaa vereksi, jota oli pirskahtanut perhosen siipeen murhatun naisen haavasta?"s.121
Kerro, kerro kuvastin on Lontooseen sijoittuva psykologinen trilleri, joka johdattaa lukijan monen vastanmielisen hahmon elämään ja ajatuksiin.
Kirjan hahmoista ei ole helppo löytää samaistuttavia tai edes siedettäviä hahmoja. Kurjuutta, kamaluutta, sekopäisyyttä, itsekkyyttä ja monenlaista muuta inhottavaa löytyy oikeastaan kaikkien hahmojen luonteista. Kaikkien näiden inhottavien hahmojen keskellä pyörii toki tuo sadun upea prinsessa, lempeä ja hyvä, mutta kuitenkin hänkään ei herätä samaistuttavia tunteita.
Kirjan takakannessa lupaillaan goottilaista kauhutunnelmaa, ja kyllähän sellaista hivenen löytyy. Omituiset hahmot, etenkin Teddy, upea kartano, hyytävä tunnelma ja murhat, joiden tutkintaan ei poliiseja juuri sotketa, luovat jännittävää ja salaperäistä tunnelmaa.
Kirjassa ehtii tapahtua monenlaista. Siinä seurataan yllättävän monen hahmon elämää ja pieniä sivujuonia, mutta lopulta mikään näistä ei ole turha, sillä Rendell ehtii kutoa kaikki palat yhteen ennen yllättävää loppua.
Pidin kirjasta ja sen hyytävästä tunnelmasta, omituisuuksista ja yllättävistä tilanteista. Silti kirja ei jaksanut koko ajan innostaa. Välillä tuntui, että joitakin ajatuksia toistettiin liian monta kertaa. Muutenkin tuntui välillä siltä, ettei lukeminen etene juuri lainkaan ja ajatukset harhailivat pois kirjasta. Tätä tapahtui sellaisissa kohtauksissa jotka kesken kirjaa tuntuivat sinne kuulumattomilta, vaikkakin lopussa ymmärsi kaikkien kohtausten tärkeyden. Ehkä olisin kaivannut myös jonkinverran normaaleja arkisia tilanteita ja hahmoja, jotka nyt puuttuivat.
Kerro, kerro kuvastin,(A Sight for Sore Eyes, 1998)
Gummerus
Suom. Marja Luoma
s.464
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti