Roni on poika, joka viihtyy mökillä, veden äärellä. Hän kirjoittelee mielellään tarinoita. Roni joutuu ottamaan aika rauhallisesti, vaikka luonne halajaa seikkailuja. Hän on nimittäin ollut pienempänä onnettomuudessa, jonka takia liikkuminen ja puhuminen ei ole enää kovin helppoa.
Eräänä päivänä Roni kuitenkin päättää lähteä etsimään vaarin vanhaa katiskaa. Hän päätyy myrskyn kautta pienelle saarelle ja kuvittelee jo olevansa tuhon oma, kunnes pajukaaren takaa näkyy jotakin ja Roni päätyy aivan toisenlaiseen maailmaan, Hukkuneiden laaksoon.
"Kun Roni avasi silmänsä, hän ei voinut uskoa, että oli vieläkin Uppeluksessa. Hän oli ajatellut, että jos unessa nukahtaa, herää pakostakin oikeassa maailmassa. Siellä hän silti oli, kovalla patjalla vanhassa narisevassa talossa. Alakerrasta kantautui iloista puhetta ja vastaleivotun leivän tuoksua."s.48
Tutkimattomilla vesillä aloittaa Hukkuneiden laakso -nuortensarjan.
Pidän merille ja saaristoon sijoittuvista tarinoista. Myös merirosvojutut innostavat. Niinpä odotin innolla tämän sarjan aloittamista.
Roni on mainio päähenkilö, ja on hienoa, että tarinalle ei ole valittu tällä kertaa täysin tervettä sankaria, sillä on varmasti paljon lapsia, jotka voivat samaistua Roniin. Oli ilo lukea pojan seikkailuista, jotka onnistuvat, vaikka hänellä onkin vammoja onnettomuuden jäljiltä. Myös pojan kirjoitusharrastus on otettu hyvin mukaan tarinaan. Tarinoita kirjoittamalla kuka tahansa saa seikkailla, vaikka ei siihen fyysisesti pystyisikään.
Tapahtumat alkoivat vauhdilla ja niitä oli runsaasti. Vauhtia, vaarallisia tilanteita, kiinnostavia hahmoja, meriseikkailua ja hiukan jotakin pientä romantiikan tapaistakin oli tarjolla. Kirja ei ole pitkä, eikä teksti monimutkaista, joten ala-asteikäisille lukijoille tämä varmaan on suunnattu.
Pidin monista asioista kirjassa. Etenkin meriseikkailusta ja siitä, että kirjan hahmot eivät ole täydellisiä kiiltokuva ihmisiä, vaan ongelmia ja vammoja löytyy. Tarina ei kuitenkaan kulkenut kovin jouhevasti. Runsaista tapahtumista huolimatta kirja ei missään vaiheessa imaisuut minua mukaansa. Henkilöt jäivät kovin etäiseksi, ja tarina hiukan töksähdellen eteneväksi.
Tutkimattomilla vesillä
Reuna, 2017
Kannen piirros: Sonja Kinnunen
s.119
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti