Kevät on saapunut ja Lindan päivät täyttyvät ihanista asioista. Koulun jälkeinen vapaa-aika kuluu tallilla hevosten ja parhaan ystävän Mintun seurassa, kun taas viikonloput vierähtävät Lomasaaressa. Lomasaareen suunnitellaan viimeinkin hevosten ottamista ja vanhaa kartanoa ja sen ympäristöä kunnostetaan nyt kovalla tohinalla. Linda haluaa tietysti olla kaikessa mukana, vaikka koulumenestys tuntuu hieman kärsivän.
Kartanon kunnostus on ihanaa, mutta pian alkaa tapahtua kummia. Yrittääkö joka sabotoida kartanon kunnostusta? Entä mitä Marcus höpöttää jostakin kummallisesta sielujen sinisestä sillasta?
"Jo monen päivän ajan hän oli miettinyt, mitä vanhus oli puhunut ja kuka saarella vaeltava vaalea nainen oli. Sielujen sininen silta kuulosti mystiseltä. Tuntui, että sanojen taakse liittyi tarina, josta hänen oli saatava tietää lisää."s.149
Sielujen sininen silta on Kavionjälkiä sydämessä -sarjan neljäs osa.
Tätä kirjaa edeltävä osa jäi niin kiinnostavaan kohtaan, että oli pakko jo päästä lukemaan tämä seuraava osa. Vauhdikkaasti tämä alkaakin, eikä lukijaa pidetä liian kauan jännityksessä. Edeltävän osan koukut paljastetaan aikaisessa vaiheessa ja sitten aletaan punomaan aivan uusia mysteerejä tätä kirja varten.
Sielujen sininen silta nousi juonellisesti omaksi suosikikseni tästä sarjasta. Juoni on jännittävä, toiminnallisempi kuin aiemmat osat ja se kulkee vauhdikkaasti ja salaperäisesti. Tätä ei olisi malttanut laskea käsistään hetkeksikään.
Vanha kartano kiinnostavine tarinoineen ja tavaroineen, entisöitävät tavarat ja niiden tarinat, salaperäiset hahmot, yliluonnolliset elementit, sielujen sinisen sillan mysteeri ja loistavat päähenkilöt tekevät kirjasta täydellisen. Heppajuttujakaan ei ole toki unohdettu. Ratsastusta seurataan ja muitakin hevosjuttuja juoneen on saatu sopivasti mukaan. Lisäksi saarelle on jälleen luotu jännittävä tunnelma, jota kartanossa ukkosta suojassa vietetyt hetket vain lisäävät.
Kaiken jännityksen ja toiminnan keskelle on tuotu myös mukavan arkisia ongelmia. Miten yhdistää koulu ja harrastukset? Entä jos ei enää ehdi viettää niitä perinteisiä peli-, ja saunailtoja perheen kanssa?
Sielujen sininen silta
Kvaliti, 2016
Kansikuva: Laura Kunnas
s.283
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti