Jesse on 13-vuotias poika, joka isommille pojille jotain todistaakseen päätyy yrittämään rötöstä. Tämän seurauksena hän ei onnistu saamaan isompien poikien ihailua, mutta sen sijaan hän tutustuu kahteen keskenään hyvin erilaiseen naapuriin. Vanhassa rukoushuoneessa asuu venäläinen taiteilija, joka tuntuu huokuvan rauhallista viisautta, kun taas sinisessa talossa asuu Jukka, huumorintajuinen rämäpää, joka vaikuttaa saapuneen suoraan toimintaelokuvasta.
Jessen kesä muuttuu hyvin erilaiseksi näihin miehiin tutustuttuaan, eikä aikaakaan kun hiekkalaatikkoleikit vaihtuvat pelottaviin seikkailuihin. Itä ja Länsi kohtaavat, eikä siitä seuraa mitään hyvää, kun keskellä on huimaavan upea aseteknologinen keksintö.
"-Ensin sä käyt läpi lyvykokoelmaasi, fiilistelet kansia ja pysähdyt ehkä vähän funtsimaan mitä muistoja ne herättää: missä olet kuullut tietyn biisin ensimmäisen kerran, kenen kanssa ja niin edespäin... Sitten löydät levyn, pyyhkäiset sen puhtaaksi pölystä, lasket sen levylautaselle, asetat neulan... Tämä kaikki tekee vinyylilevyn kuuntelemisesta jutun isolla J:llä."s.177
Yleensä välttelen tällaisia toimintakirjoja, sillä pitkät höpötykset aseista sun muista pitkästyttää, eikä sellainen huima toiminta oikein uppoa. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen ja tarttua Sudenkorennon kesään, sillä esittelytekstit kuulostivat niin hyviltä. Kirja sijoittuu 80-luvulle ja jossakin sanottiin, että luvassa saattaisi olla jotakin Stranger Things -sarjan tyylistä.
En kadu päätöstäni lainkaan. Kirjan päähenkilöt ovat kiinnostavia ja saavat tarpeeksi tilaa myös arkipäiväisine tekemisineen, eikä kirja ole alusta loppuun pelkkää toimintatykitystä. Kerronta on sujuvaa ja kuvailevaa. Onkin helppo kuvitella mieleensä 80-luvun Joensuu, vaikka ei olisi ikinä käynyt 80-luvulla saati sitten Joensuussa.
Kirja etenee yllättävän pitkälle ennen kuin varsinainen toiminta alkaa, vaikka hurjan paljon kaikkea pienempää ehtii sitä ennen tapahtua. Mukaan mahtuu hirveän väkivaltaisia kohtauksia, kusipäisiä teinejä, ihastumista, ystävyyttä, huumoria, arkea, paljon musiikkia ja lopulta sitä ryminällä etenevää toimintaa, joka koettelee lukijan uskoa ja jättää jälkeensä monen monta ruumista.
Jesse, kirjan päähenkilö on vasta 13-vuotias. Tämä tekee kirjasta ajoittain jopa hieman nuortenkirjamaisen, sillä Jessen sielunelämään ehditään tutustua varsin kattavasti. Nuoren pojan tuskailut kasvamisen, lapsuudesta luopumisen, tyttöjen ja vähän kaiken muunkin kanssa saa runsaasti tilaa.
Kirjan juoni eteneni koukuttavasti ja sitä oli mukava lukea muutamia poikkeuskohtauksia lukuun ottamatta. Välillä nimittäin tällaisen herkemmän lukijan kauhuksi löytyi hyvinkin raakoja kohtauksia. Tämän kirjan innoittamana saatan uskaltaa tarttua hieman toiminnallisempaan kirjallisuuteen jatkossakin, etenkin jos henkilöt ovat yhtä loistavia kuin Jesse ja Nikolai.
P.S. Onneksi edes kirjan sivuilla pääsee karkuun näitä ahdistavan kuumia hellepäiviä, sillä kirjassa vietetään huomattavasti kylmempää ja sateisempaa kesää.
Sudenkorennon kesä
Like, 2021
Kannen maalaus: Riikka Miettinen-Syrjälä
s.505
Arvostelukappale
Tämä on nyt tullut useamman kerran vastaan blogeissa ja kirjagramissa. Ajattelin lukea jos sattuu vastaan, sillä Joensuu on minulle rakas kotikaupunki. :)
VastaaPoista