Merja Jalo: Epäonnen leiri, Käärmekiven lumous ja Paholaisratsu

 

Nummelan ponitallilaiset lähtevät hevosineen Huvisaarelle kesäleirin viettoon. Hevosia, hellettä ja ukkoskuuroja riittää. Puitteet täydelliselle ratsastusleirille ja ehkä jopa pienelle romanssille on valmiit, mutta sitten alkaa tapahtua omituisia, eikä leirillä olo pian olekaan mukavan leppoisaa. Merellä tapahtuu karmeita ja ihmisiä alkaa sairastua.

"Hevoset seisoskelivat portin tuntumassa yhtenä tiiviinä laumana. Hän erotti Kafkan. Se tuijotti merelle korvat pystyssä ja sen sieraimet haistelivat tuulta. Mikä hevosia vaivasi? Selvästi ne olivat levottomia."s.80

Epäonnen leiri on osa Nummelan ponitalli -hevossarjasta.

Olen aiemminkin näköjään lukenut juuri tämän Nummelan ponitalli -kirjan ja tehnyt arvostelun siitä tänne blogiinkin, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä mielipide on ehtinyt tässä kahdeksassa vuodessa muuttua, joten tässäpä tämän lukukerran ajatuksia.

Epäonnen leiri on on lyhyt, nopeasti etenevä ja helppolukuinen lasten/nuorten hevoskirja. 

Kirjaan on varmasti vähemmänkin lukevan helppo tarttua, sillä juoni tempaisee mukaansa vauhdilla, nopealukuista dialogia on paljon, ja hevosten ja romantiikan lisäksi kirjassa on runsaasti jännitystä. 

Henkilöitä kirjassa on paljon siihen nähden kuinka lyhyt kirja on kyseessä. Toki tämä on vain yksi osa piiiitkää sarjaa, joten useampia osia lukemalla ehtii varmasti henkilöihinkin tutustua paremmin. Itselleni hahmot ovat jo tuttuja ja muistuivat nopeasti mieleen, vaikka viimeisimmästä lukemastani Nummelan ponitalli -kirjasta on vierähtänyt vuosia

Vauhdikkaaseen ja jännittävään juoneen on toki sarjan tyylin mukaisesti saatu myös hauskoja tilanteita ja kommellusta.

Epäonnen leiri

WSOY, 2002

Graafinen suunnittelu: Kirsikka Mänty

s.102

Nummelan ponitallilaiset kärvistelevät helteessä, joka on kestänyt jo viikkoja. Kaupungissa on tukalaa, niinpä kaikki ilahtuvat, kun Pena ilmoittaa jatkoleiristä saaristossa. Ponitallilaiset pakkaavat jälleen tavaransa ja lähtevät Käärmesaarelle, josta liikkuu paljon pelottavia huhuja. Mahtaako Käärmekivi lumota kaikki leiriläiset?

"Penan kasvoilta katosi hymy. Hänellä oli kuitenkin vastuu lapsista ja hevosista, oli tarua tai ei. Jos saarella oli Käärmekivi, lasten ei pitänyt saada tietää siitä."s.22

Käärmekiven lumous kuuluu Nummelan ponitalli -hevossarjaan.

Käärmekiven Lumous on hieman uudempaa tuotantoa, ja paljon muutoksia on tapahtunut verrattuna esim. tuohon Epäonnen leiriin. 

Näistä uudemmista pidin pienenä enenmmän, sillä hauskoja tilanteita on paljon ja kommeluksia sattuu hurjasti. Pena etenkin joutuu monenlaisiin kaheleihin tilanteisiin, niin myös tässä kirjassa. Penan lisäksi kirjassa touhottavat Hannu ja Kari, joista ei ole vielä tietoakaan vanhemmissa kirjoissa. Pojat ovat nuoria ja hurjapäisiä. He keksivät jos jonkinlaista jäynää muiden hahmojen pään menoksi. 

Vauhtia ja vaarallisia tilnateita riittää kirjassa lähes jokaiselle sivulle, eikä tylsää tule. Toki välillä muistetaan myös hevostella. 

Käärmekiven lumous

WSOY, 2011

Päällys: Maarit Norvanto

s.195

Nummelan ponitallilla treenataan suuria kisoja varten. Repellä on suuret odotukset kisaa kohtaan, sillä hän haluaa voittaa erään osallistujista. Repeä kisaan ei kuitenkaan ole kutsuttu, sillä voittajahevosena pidetään mahtavaa Blackeytä. Jollakin vaan tuntuu olevan jotakin Blackeytä vastaan, sillä hevosta ja kaikkia sillä ratsastavia sabotoidaan. Saadaanko roisto kiinni, ennen kuin jotain pahaa tapahtuu?

"Hevosen eleistä päätellen pensaikossa seisoi jotain pelottavaa, kuten pikkulintuja tai orava. Mutta kyllä Mia rauhoittuisi, kunhan päästäisiin pellolle laukkaamaan."s.35

Paholaisratsu on osa Nummelan ponitalli -hevossarjaa

Paholaisratsu keskittyy huomattavasti enemmän hevosiin ja ratsastukseen kuin aiemmat lukemani osat. Kilpailuihin keskitytään ahkerasti ja treenamista ja itse kisoja kuvaillaan melko paljon. Toki kirjaan mahtuu myös paljon vauhdikasta ja jännittävää draamaa, ja tapahtumia on hurjasti. Yhtään tylsää ja hitaampaa kohtaa ei mahtunut tähänkään kirjaan.

Repe saa kirjassa huomattavasti enemmän huomiota, kun taas Pena, Kari ja Hannu toilailuineen jäävät taka-alalle. Siksi kirjassa onkin huomattavasti totisempi tunnelma. Muutenkin jäänitystä mahtuu mukaan niin paljon, ettei hassuttelulle jää tilaa.

Paholaisratsu

WSOY, 2013

Päällyksen suunnittelu: Maarit Norvanto

s.156