sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Laura Gustafsson: Anomalia


Eräs lentoemäntä tulee Intiassa raskaaksi ja saa pian kuulla, ettei vatsassa kasvava lapsi ole terve. Hän tekee päätöksen, ja matkaa suomalaiseen metsään synnyttämään lapsen kauas ihmisten katseilta, mukanaan koiranaaras, joka myös odottaa pentuja. 
Baby P on pieni lapsi, jonka äiti on löytänyt uuden rakkaan. Tuo uusi mies satuttaa Baby P:tä monin tavoin ilman, että äiti puuttuu asiaan mitenkään. Pian on liian myöhäistä kenenkään muunkaan auttaa tuota lasta. 
Amala ja Kamala ovat Intiasta löydetyt lapset, jotka ovat asuneet koko pienen ikänsä susien kasvattamina. Joseph päättää yrittää kasvattaa tytöistä jälleen ihmismäisiä, mutta tehtävä osottautuu erittäin vaikeaksi.
"Kaikkien katseet liimautuvat syvään luolaan, jonka perimmäisessä nurkassa kyyristelee neljä tiiviiksi keräksi kiertynyttä otusta. Yksi kaivajista heittää hakun maahan ja pakenee. Lopuilta Joseph takavarikoi vaivihkaa lapiot ja keihäät."s.60
Jostain syystä kuvittelin Anomalian olevan jonkinlainen ihmissusikirja. En tiedä mistä tuollainen ajatus, varmaan kansikuvan takia. (Joka on muuten upea!) Tavallaan tarina liittyykin jollakin tasolla ihmissusiin, sillä Amala ja Kamala ovat suden kasvattamia lapsia, jotka käyttäytyvät kuin sudet. Kirjassa pyöritäänkin paljon juuri tämän teeman ympärillä. Mikä erottaa ihmiset ja eläimet toisistaan, etenkin silloin kun ihmiset käyttäytyvät hyvin eläimellisesti. Tässä kirjassa jopa petoeläimet kohtelevat ihmisiä paremmin, kuin he itse. 

Anomalia koostuu kahdeksasta tyyliltään hyvin erilaisesta luvusta. Nuo luvut kuljettavat kolmea tarinaa, jotka lopussa nivoutuvat hienosti yhteen. 
Anomalia on erikoisin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Ei edes tule mieleen yhtään vähääkään saman tyylistä. 

Kirja on raaka. Sen jokaista sivua ei ole helppo lukea, vaikka juuri nuo raaimmat kohtaukset on kirjoitettu kaikkein pelkistetyimmin, helpoiten luettavaksi. Nopeat näytelmätyyliset kohtaukset vievät lukijan kotiin, jossa Baby P joutuu kokemaan kaikki kamaluudet. Vaikka juuri Baby P:n tarina oli eniten minun tunteisiini kolahtava tarina, eivät muutkaan tarinat helpolla päästäneet. 


Anomalia
Into, 2013
Ulkoasu: Hanna Uuksulainen
s.242

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti