Kira Poutanen: Ihana meri

 

Julia on 15-vuotias, ahkera tyttö. Koulumenestys on loistavaa, eikä terveydesäkään ole moitittavaa. Kunnes sitten pikkuhiljaa tytön päähän hiipii ajatukset siitä, kuinka hän voisi olla paljon parempi versio itsestään. Hän voisi olla laihempi, ja parempi koulussa. Hän voisi juosta pitkiä matkoja ja olla oikea supernainen. Ajatukset johtavat tekoihin, eikä hän kaihda keinoja saavuttaakseen haluamansa. Julialle kehittyy sairaus, anoreksia.

"Kun aurinko laskee, me tullaan kotiin. Mä lähden juoksemaan enkä pysähdy ennen kuin silmät samenee. Sylki on sakeaa ja veri virtaa kuin levoton joki. Kaikkialla on mustaa ja kylmää enkä mä pysty edes itkemään."s.104

Ihana meri kertoo Julian tarinan päiväkirjamuodossa. Lukijalle kuvataan anoreksiaa kaikessa kamaluudessaan ja raakudessaan. Aluksi kaikki on niin hyvin, eikä edes voisi kuvitella, kuinka nopeasti kaikki lähtee käsistä. Tarina on uskottava kuvaus sairastumisesta. Se kuvaa tärkeää aihetta upeasti, ja helposti lähestyttävästi. 

Julian elämä vaikuttaa aluksi aika normaalilta. On mukavia hetkiä perheen kanssa ja järkevä asenne syömiseen. Sitten paineet ja odotukset hiipivät tarinaan ja alkavat muuttaa tytön asennetta itseensä. Koko ajan tuputetaan mielikuvaa siitä, millainen on täydellinen nainen. Kaverit kilpailevat täydellisistä arvosanoista ja arvostelevat toisiaan. Kirjassa puhutaankin paljon tyttöjen ja naisten asemasta, ja siitä miten kaikkien pitäisi olla samasta muotista tehtyjä, ja kaikki erilaisuus tuntuu olevan väärin. 

Pidin tästä kirjasta. Mielestäni se on realistinen ja tärkeä kirja. Surullinen tämä kyllä oli. Kaikki ne paineet, ikävät asiat ja se ettei apua tunnu löytyvän, eikä kukaan uskalla puuttua, vaikka asiat eivät selvästi ole kunnossa. Koko tämä suuri tarina on saatu mahtumaan pieneen kirjaan napakaksi hyvin eteneväksi tarinaksi, jonka loppu jättää tulkinnanvaraa. Itse en ainakaan saanut suoraa vastausta siitä, miten lopulta kävi. 

Ihana meri

Otava, 2001

Kansi: Anja Reponen

s.185