maanantai 13. heinäkuuta 2020

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät



Maailmassa jyllää Lykantropia-virus, joka muuttaa tartunnan saaneet ihmissusiksi. Suojamuurit ympäröivät kaupunkeja, ja pitävät ihmissudet poissa. Vasta hetki sitten Jahtiin liittynyt aliupseerioppilas Alexander Berg saa harvinaisen tilaisuuden. Hän pääsee maineikkaan kapteeni Väinö Ollikaisen mukana etsimään ihmissusia punaiselle alueelle. Kaupungin suojamuurit jäävät taakse, täysikuu lähestyy, ilma on hyytävän kylmä ja metsä hiljainen. Yhdeksän sotilaan ryhmä jäljittää metsässä susia, mutta tilanne karkaa pian käsistä, ja Alexander saa huomata, ettei Jahdin arki ole helppoa. Nuoren miehen elämä saakin aivan uuden suunnan retken aikana. 
"Hetken Alex tunsi voimakasta vastenmielisyyttä ajatuksesta, että hänen olisi antauduttava pikimustan metsän nielaistavaksi. Hän vilkaisi toisia jääkäreitä, jotka hekin olivat alkumatkan puheliaisuutensa jälkeen hiljentyneet omiin oloihinsa. Ajattelivatko he samaa kuin hän?"s.36
Hukan perimät on itsenäinen romaani, Kuura -trilogian tutuissa maisemissa. Kirja sijoittuu aikaan ennen Kuura -trilogiaa. Tämän kirjan voi hyvin lukea, vaikka ei olisi lukenut tuota trilogiaa. Minullekaan kirjan hahmot eivät olleet tuttuja, kun olen lukenut trilogiasta vasta ensimmäisen osan. 

Hukan perimät on tunnelmaltaan hyvin synkkä. Raakoja ja surullisia kohtauksia riittää, ja vaikka jossakin taustalla välähtelee pieniä toivonkipinöitä, ei ne riitä valaisemaan tunnelmaa. Päähenkilöt kokevat ahdistavia, surullisia ja väkivaltaisia hetkiä, ja heidän surunsa ja epätoivonsa on saatu näkymään kirjassa loistavasti. Synkkyyttä osasin odottaa, sillä trilogiankaan alku ei ollut erityisen lempeä ja valoisa. 

Kirjan juoni painottuu aluksi aika paljon Jahdin kuvailuun ja sotilaiden rutiineihin. Jahdista saadaankin tietää paljon kaikkea kiinnostavaa. Alun jälkeen keskitytäänkin sitten enemmän ihmissusiin ja heidän tuntemuksiin ja ajatuksiin. Kokonaisuus on hyvä, ja juoni kiinnostaa alusta loppuun. 

Kirjan sujuvaa juonta elävöittää hyvin suunnitellut dialogit. Kaikkien hahmojen äänet on hyvin saatu esiin, eikä kaikilla ole samanlainen tapa puhua ja esittää asioita. On kiva huomata, kuinka kaikkien hahmojen persoonat nousevat esiin pikkuhiljaa kirjan edetessä. Yllätyksekseni kirjassa oli aika paljon aikuisia päähenkilöitä.


Hukan perimät
Myllylahti, 2020
Kansi: Karin Niemi
s.363
Arvostelukappale

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti