"Matkalla kotisaarelle Eva istui veneen perässä ja ohjasi. Risto tiiraili suurta veteen laskeutuvaa lintuparvea. Hän ei tiennyt, mitä lintuja ne olivat, eikä kehdannut kysyä, koska ei halunnut näyttää taas tietämättömyyttään."s.35Hemskäriin, verkot on laskettava sijoittuu 1960-luvulle, sekä 1980-luvulle.
Kirja alkaa 1960-luvulla, Hemskärin saarelta. Evan ja Riston tarina kerrotaan lähes loppuun, ja sitten hypätään 1980-luvulle, jossa tarina kerrotaan loppuun pariskunnan tyttären Maijan kautta.
Kirjassa kuvataan paljon upeaa saaristoa ja Evan työntäyteistä arkea. Oli hauska huomata, kuinka paljon draamaa voi yksi pariskunta saada aikaan kahdestaan pienellä saarella. Harvoin he siirtyivät muualle, mutta silti arki oli tapahtumien täyteistä. Tosin saarella tapahtumat olivat aika lailla ajatuksia, sillä etenkin Ristosta arki saarella on hidasta ja pysähtynyttä.
Yllätyin kuinka dramaattisia käänteitä kirjassa ehti tapahtua, sillä alussa ajattelin kirjan olevan ihan vain tunnelmallinen saaristolaistarina. Loppua kohden alkoikin tapahtua jo hurjia. Nämä isot paljastukset ja tapahtumat tuntuivatkin hiukan hassuilta, kun oli tottunut ajatuksissa käytyyn draamaan ja rauhalliseen arkeen.
Pidin erityisesti kauniista, mutta karusta saaristosta, riittävästä arjen kuvailusta ja siitä kuinka myös saaren lähellä asuvat kyläläiset pääsivät mukaan tarinaan. Kirjaa lukiessa voi selvästi nähdä tuvan, jossa leipä paistuu myös kuumina päivinä, ullakon, joka on pölyinen, mutta täynnä jänniä aarteita. Voi melkein kuulla myrskyävän meren ja kiljuvat lokit, jotka nappaavat kalanperkuusta tulleita herkkuja.
Hemskäriin, verkot on laskettava
Reuna, 2014
s.255
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti