Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

Marstrandin ulkopuolella, pienellä saarella tehdään kunnostustöitä. Eräästä kellarista löydetään ruumis, joka tunnistetaan 40 vuotta sitten purjehdusretkellä kadonneeksi Arvidiksi. Ruumis on säilynyt hyvin, mutta kaikkia ihmetyttää miten mies on päätynyt kellariin, muuratun seinän taakse. Karin Adler määrätään tutkimaan juttua, mutta juuri kun tapaus alkaa herättää kunnolla hänen mielenkiintonsa, käsketään tutkinta lopettaa, koska tapaus on vanhentunut. Erilaisten sattumien kautta Karin saa kuitenkin uusia johtolankoja tapauskesta ja jatkaa tutkintaa.

"Karinin olo oli helpottunut, kun hän lopulta lähti kotoa. Aivan kuin hän olisi jo pitkään kantanut raskasta reppua, tutkinut lopulta sen sisällön ja todennut, ettei siinä ollut mitään tarpeellista." s.44

Majakkamestarin tytär aloittaa rikostutkija Karin Adlerista kertovan dekkarisarjan.
Kirjan tarina kulkee kahdessa ajassa. Nykyajasta poiketaan välillä muistelemaan pieniä kohtauksia 60-luvulta.

Majakkamestarin tytär johdattaa lukijansa merimaisemiin, saaristoon, jossa lähes jokainen vastaantulija jaksaa pohtia veneitä, ja niiden malleja. Karin onkin siksi juuri sopiva rikostutkija paikkaan, sillä hän tietää veneistä, muuttaahan hän jopa asumaan omaan veneeseensä. Karinin yksityiselämässä nähdään nimittäin suuri muutos heti tässä ensimmäisessä osassa, kun hän eroaa kihlatustaan. Karinin ja muiden kirjan hahmojen yksityiselämää ruoditaan aika paljon, mutta se ei haittaa, sillä näitä tarinoita lukee mielellään. Karinin lisäksi etenkin Saran elämä kiinnosti, sekä Putten ja Anitan ihastuttava yhteinen etsiväleikki.

Kirjaan on punottu jos jonkinlaista kiemuraa, on salaisuuksia, yllätyksiä, etsintää, huijaamista, ja kaikkea muuta. Välillä varsinkin alussa tuntui, että kaikkea on jopa liikaa, sillä menin jo hiukan sekaisin runsaan hahmokatraan vuoksi. Loppua kohden oli jo helpompaa muistaa kaikki hahmot. Vaikka hahmoja ja kiemuroita riittää, ei kirja tunnu silti etenevän erityisen nopeasti. Tämä johtuu runsaista arkisista kohtauksiat, joissa moniin hahmoihin tutustutaan. Lopussa tuntui siltä, että osa kirjan tapahtumista käsiteltiin liian kevyesti, tai ettei niillä edes ollut tarinan kannalta mitään väliä.

Kirjan kauniiden merimaisemien, ja hyvin kirjoitettujen henkilöiden takia sarjan pariin palaa varmasti mielellään. Seuraavan osan rikoksetkin kuulostavat paljon kutkuttavimmilta, kuin tämän ensimmäisen.


Majakkamestarin tytär, (Fyrmästarens dotter, 2009)
Bazar, 2011
Suom. Anu Koivunen
s.340