sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Christian Rönnbacka: Tuonen korppi


Talman kalkkilouhoksilta löydetään ruumis. Tai oikeastaan aluksi löydetään vain yksi käsi. Pian sukeltavat löytävät torson ja saavat huomata, että uhrilta on irrotettu molemmat kädet. Antti Hautalehto alkaa tutkia raakaa murhaa yhdessä tiiminsä kanssa. Ensin on selvitettävä uhrin henkilöllisyys, mutta edes se ei ole helppoa. Murhaajaa jahdatessaan Hautalehto päätyy jälleen monenlaisiin tilanteisiin, joihin ei toivoisi päätyvänsä.
"Antti sulki silmänsä ja nojasi seinään, kuunteli kallioihin harvakseltaan lyövien aaltojen ääntä. Tällainen meri menetteli, hän ajatteli huomatessaan että tuuli oli tyyntynyt. Antti piti saaresta, mutta matka sinne ei saanut pohjalaismiestä innostumaan." s.17
Tuonen korppi on kuudes osa Antti Hautalehto -dekkarisarjasta.
Tuonen korppi tarjoaa karmaisevia murhia, toimintaa, jännittäviä tilanteita, huumoria ja sopivasti rakkautta. Jälleen loistava yhdistelmä kaikkea kiinnostavaa siis tarjolla.

Tässä sarjassa on jo niin kova taso, ettei tämä kuudes yltänyt ihan parhaiden joukkoon. Silti tämä oli loistava. Dialogit toimii, hahmot on hyvin suunniteltu, ja vuorotellen saa sekä nauraa, että jännittää. Parhaan osan paikkaa tämä ei sarjassa vie siksi, että loppu ei enää tarjonnut erityisesti paljastuksia, kun kaikki oli jo keksitty ja selvitetty, eikä syyllisen kertomus enää säväyttänyt. Toisaalta myös tähän kirjaan oli keksitty kivan erilainen lopetus, eipähän tule tylsän kaavamaista oloa vaikka lukisi näitä dekkareita paljon. Ja minä todella toivon, että näistä Hautalehdon saavutuksista saadaan lukea vielä monen dekkarin verran. Yksi tähän sarjaan on tämän Tuonen korpin jälkeen jo ilmestynytkin.


Tuonen korppi
Crime time, 2017
Kannen ulkoasu: Jussi jääskeläinen
s. 248

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti