sunnuntai 25. elokuuta 2019

Veronica Roth: Kapinallinen


Tris elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, joka eroaa suuresti nykyisestä. Ihmiset on jaettu viiteen eri osastoon, rehteihin, sopuisiin, vaatimattomiin, uskaliaisiin ja teräviin. He asuvat aidatussa Chicagossa ja pitävät huolta omista osastoistaan huolehtien omista asioistaan ja tehtävistään. Jokin on kuitenkin muuttunut. Osastojen välille on syntynyt erimielisyyksiä, jotka johtavat asukkaat taistelemaan. Pian osa osastoista on aivan sekaisin ja tuhottu, eikä kukaan tunnu olevan turvassa. Tris ja Neljä päättävät selvittää, mitä Terävät piilottelevat, ja miksi he haluavat taistella sen eteen.

Kapinallinen on Outolintu -trilogian toinen osa.
Ensimmäisen osan lukemisesta oli jo vierähtänyt niin pitkä aika, että oli pakko lukea kirjan viimeinen luku, ennen tämän toisen osan aloittamista. Tätä muistelua ei välttämättä olisi edes tarvinnut tehdä, sillä Kapinallinen kertasi ensimmäisen osan tapahtumat aika mukavasti. Tarina jatkuu muutenkin heti siitä mihin viimeksi jäätiin, ja tarina alkaa vauhdilla jo ensimmäisessä luvussa.

Vauhtia, seikkailua, taisteluita, juonittelua, hitusen rakkautta ja paljon epäluotettavia tyyppejä, niistä ja monesta muusta elementistä koostuu tämä kirja. Lisäksi juonen taustalla on mielenkiintoinen dystopia asetelma. Mitä maailmassa on tapahtunut? Miksi asukkaat on jaettu osastoihin? ja miksi he joutuvat asumaan aidatulla alueella, eristettynä muusta maailmasta? Näihin asioihin ei saatu vastausta vielä tässä toisessakaan osassa, vaikka pikkuhiljaa asiaa aletaan paljastamaan. Paljastus tapahtuu kuitenkin hitaasti ja mullistavimmat salaisuudet on varmasti jätetty viimeiseen osaan.

Tässä trilogiassa on paljon kiinnostavia elementtejä, eikä tylsää hetkeä ehdi tulla, sillä sarja on vauhdikas, oikea toimintapläjäys. Silti en saa tästä otetta. Kirjaa on kiva lukea, mutta se ei koukuta niin kuin monet muut. Niinä hetkinä kun en lukenut tätä kirjaa, en tuntenut minkäänlaista tarvetta palata kirjan pariin. Eikä tämä ole kirja jonka haluaisin välttämättä lukea yhdeltä istumalta, jotta saisin tietää kaiken heti nyt. Henkilöt jäävät kaukaisiksi, enkä tunne kiinnostusta heistä ketään kohtaan. Sen sijaan maailma ja mitä sille on tapahtunut kiinnostaa, ja toivon, että viimeisessä osassa sille annetaan tarpeeksi mielenkiintoinen tarina, sillä muuten tämän trilogian lukeminen tuntuu hieman turhalta...

Lue myös: Outolintu


Kapinallinen, (Insurgent, 2013)
Otava, 2014
Suom. Outi Järvinen
s. 383

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti