Loppuunkäsitelty on omaelämäkerralinen kirja. Härkönen kertoo vuodesta, jolloin hänen siskonsa Killi teki itsemurhan. Kirja alkaa päivästä, jona poliisit saapuivat Anna-Leenan oven taa ja kertoivat ikävät uutiset, sisko on hypännyt parvekkeelta ja kuollut. Tästä alkaa surun ja kaipauksen täyteinen vuosi.
Loppuunkäsitelty kertoo monista tunteista. Se ei kaunistele, eikä siinä yritetä piilotella niitäkään ajatuksia joita ei haluaisi välttämättä ajatella läheisen kuoltua. Kirjassa käydään läpi koko tunteiden kirjo. Kirjassa ei tarjoilla tarinallista juonta, jossa asia etenenisi järjestelmällisesti eteenpäin, vaan Härkösen ajatukset heitellään ilmoille niin kuin hän on ne tuona surullisena vuonna muistiin laittanut. Loppuunkäsitelty on siis täynnä ajatuksia ja tunteita siitä, kun läheinen ihminen yllättäen päättää tappaa itsensä ja onnistuu siinä. Aihe ei ole helpoin ja se herättääkin lukijassaan monenlaisia tunteita.
Minua kirja ei kuitenkaan tehnyt mitenkään todella surulliseksi. Heti kirjan alussa alkoi itkettää, mutta muuten ei. Kirjaa ei ole yritetty tehdä lukijaansa varten tunteelliseksi tarinaksi, koska se on omaelämäkerrallinen. Kaikilla on kuitenkin tälläisissa tilanteissa täysin omat ajatukset ja tuntemuksensa, joten vaikka aihe olisi läheinenkin, ei se välttämättä tuo esiin juuri niitä tuntemuksia ja ajatuksia, joita itse pohtii.
Härkösen kirjoista Loppuunkäsitelty ei ole oma suosikkini. Pidin paljon enemmän hänen toisesta omaelämäkerrallisesta kirjasta, Heikosti positiivinen, sillä Loppuunkäsitelty tuntui välillä jäävän vähän paikoilleen. Se on kyllä ymmärrettävää tässä kirjassa, sillä samat ajatukset saattavat kiertää kehää monestikin ja saadakseen omat tunteensa tälläiseen kirjaan, on ne kirjoitettava juuri niin kuin ne on ja niin monesti, kuin ne on tuntenut.
Kirjan luettuani mietin kirjailijan rohkeutta. Itse en uskaltaisi kirjoittaa näin avoimesti omista tunteistani, en kyllä osaisikaan. Onneksi Härkönen ja moni muu kirjailija osaa ja uskaltaa, sillä muuten jäisi paljon asioita tärkeistä aiheista kirjoittamatta.
Kesän 2019 kirjankansi bingoon sijoitan kirjan kohtaan ei kuvaa.
Loppuunkäsitelty
Otava, 2005
Kansi: Anu Ignatius
s. 221
Hyvin ja monelta kantilta olet kirjaa analysoinut. Olen melkein kaikki Härkösen kirjat lukenut, joten enköhän tähänkin tartu. Omaelämäkerrallisten kirjojen avoimuus on kyllä kunnioitettavaa - itse en uskaltaisi lähellekään samaa tasoa kuin moni kirjailija.
VastaaPoistaKiitos, minäkin olen melkein kaikki Härkösen kirjat lukenut, mutta jotakin löytyy vielä lukematta. :)
Poista