Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Margareeta on naimisissa valitsemansa komean miehen kanssa, jonka hänen isänsä, Teinperin herra Ulf Stark hyväksyi, vaikkei mielellään. Eräänä päivänä ryöväri käy Margareetan kimppuun, ja raiskauksesta saa alkunsa pieni punatukkainen tyttö Eira. Margareetan mies ei tyttöä aio omanaan pitää, ja hän tekeekin asian hyvin selväksi. Onneksi Ulf Stark pitää huolta tytöstä, joka erikoisen ulkonäkönsä lisäksi joutuu kantamaan toisenkin valtavan taakan. Eira on näkijä. Ilvesten suvun perijä, joka pystyy matkaamaan unissa ja parantamaan.
Mitä vanhemmaksi Eira kasvaa, sitä vaikeammaksi hänen elämänsä käy. Pian on mahdotonta asua Teinperissä ja naimisiinkin pitäisi mennä. Entistäkin hankalammaksi tilanteen tekee Eiran rakkaus sukulaistaan kohtaan. Voiko hänen sydämensä ikinä suostua rakastamaan hänelle valittua pelottavaa miestä, kun hän näkee vain kasvinveljensä Rikhardin, joka tuo mieleen kodin.

Romantiikkaa ja petosta, taistelua ja taikaa, lupaa kirjan takakansi, ja kaikkea luvattua myös löytyy kirjasta runsaasti. Kaipasin tähän väliin historiallista romaania ja hyllyssäni on jo pidempään odottanut muutama Kristiina Vuoren romaani, joten päätin aloittaa tästä hänen esikoisestaan, joka onnistui tehtävässään niin hyvin, että varmasti luen myös muita Vuoren kirjoja.

Sain kirjalta kaipaamani annoksen historiaa. Kirjassa esitellään runsaasti 1200-lukua tapoineen ja tapahtumineen. Kirjassa eletään aikaa jolloin kristinusko on jo saapunut Suomeen, mutta vanhat uskomukset ja Jumalat ovat edelleen tiukasti ihmisten arjessa ja rutiineissa mukana. Iso osa kirjan juonesta punoutuukin tämän aiheen ympärille tavalla tai toisella. Pidän kovasti kirjoista, joissa puhutaan entisaikojen uskomuksista ja Jumalista, ja tässä kirjassa niistäkin puhuttiin aika paljon. Sen lisäksi oman viehätyksensä kirjaan toi Eiran taidot. Pieni ripaus taikuutta ei tee tästä kirjasta yhtään epäuskottavaa. Taikuus istuu juoneen hyvin. Se sopii entisaikojen Suomeen, jossa metsät ovat valtavia ja mystisiä paikkoja, täynnä salaisuuksia ja vaaroja.

Vaikka tämä kirja on melko pitkä, ei tässä minusta ole liikaa sivuja. Välillä juonen vauhti hiukan hidastuu ja pysähdytään johonkin tilanteeseen pidemmäksi ajaksi, kun välillä taas juoni etenee hyvinkin vauhdikkaasti. Kirjan runsas henkilöstö, monet vuodet ja tapahtumat, tarvitsevat paljon tilaa, ja nyt niillä oli sitä riittävästi. Mukaan oli vielä saatu mahtumaan tarpeeksi historiallista tietoa ja ajankuvaa.

Kirjan runsaasta henkilöstöstä löytyy monenlaista ihmistä. Päähenkilö Eira oli kiinnostava henkilö, vaikka hänen sinisilmäinen rakkautensa Rikhardia kohtaan välillä ärsyttikin. Tosin tälläiset epätäydelliset hahmot tuntuvat aidommilta, kuin jos Eira olisi osannut tehdä aina juuri oikean ratkaisun ja olla aina kunnollinen ja tunnollinen.

Kirjan luettuani olin vähän hämmentynyt. Vuori ei ollutkaan kirjoittanut aivan perinteistä arvattavaa loppuratkaisua, vaan lopun juonenkäänteet yllättivät minut täysin.


Näkijän tytär
Tammi, 2012
Kansi: Markko Taina
s. 569