Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Mikael (Enkeli) löytää kerrostalon pihalta nuoren peikon. Hän salakuljettaa peikon kotiinsa ja nimeää tämän Pessiksi. Pessi ei tunnu olevan kunnossa ja Mikael pähkäilee yhdessä naapurin postimyyntivaimon kanssa olennon ruokintaa.
Mikael kiintyy peikkoon vahvasti ja yrittää piilotella rakasta otustaan kaikilta läheisiltään. Piilottelu ei onnistu menestyksekkäästi ja pian Mikael on suurissa ongelmissa laittoman villieläimensä kanssa.

Ennen päivänlaskua ei voi on voittanut Finlandia -palkinnon vuonna 2001.
Pidin kirjan ideasta ja aloitin sen lukemisen suurin odotuksin, sillä takakansi lupailee tarinaa, josta voisin pitää kovastikin. Fantasian ja realismin yhdistäminen on hyvä idea, mutta tässä kirjassa oli mielestäni liian vähän fantasiaa. Tarinat peikoista oli saatu suureen rooliin, mutta siitä huolimatta kirjasta puuttui kaikki mystisyys ja tarumaisuus. Odotin siis enemmän fantasian täyteistä peikkotarinaa, mutta sainkin realistisen kuvauksen miehestä ja tämän ihmissuhdeongelmista.

Parasta kirjassa oli mielestäni naapurin Palomita ja hänen surullinen ja karu tarina, jolle olisin toivonut suurempaa roolia ja selkeämpää päätöstä, vaikka hyvin tämänkin tarinan perusteella voi kuvitella, miten naiselle käy.

Kirja on jaettu viiteen osaan, joista jokainen on nimetty Päivänsäde ja menninkäinen -kappaleen sanoilla. Itse kirjan nimi Ennen päivänlaskua ei voi ja kaikkien viiden osan nimet lupailevat kaunista ja tarunomaista tarinaa, mutta ei kannata antaa niiden hämätä, sillä kansien välistä löytyy karu ja realistinen tarina, jonka juonesta on kauneutta vaikea löytää. Tähän nopealukuiseen kirjaan on helppo tarttua, vaikka epäilyttäisikin pitääkö tälläisen fantasian ja realismin yhteentörmäyksestä.


Ennen päivänlaskua ei voi
Tammi, 2000
s. 268