Ida Eriksson joutuu jättämään hyvästit vanhoille tutuilleen ja työpaikalleen Topeliuksen taloudessa. Hän on saanut uuden pestin Helsingistä. Idan on määrä toimia lapsenpiikana kahdelle nuorelle tytölle ja pian syntyvälle kolmannelle lapselle Sibeliuksen taloudessa. Työn alkaessa Ida huomaa vastuunsa olevan kuitenkin tätä suurempi ja pian hän tekeekin ruuat ja siivoaa lapsenhoidon ohella. Isäntäperhe ei ole kovin hyvä antamaan vapaata ja Ida tekee töitä päivästä toiseen. Vähäiset vapaat eivät kuitenkaan estä pientä romanssia syntymästä Idan ja tämän lapsuuden ihastuksen välille.
Lapsenpiika on toinen osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta.
Lapsenpiika on Idan tarina, niin kuin ensimmäinen osa Paimentyttökin oli, mutta silti lukija pääsee sopivasti kurkistamaan myös isäntäperheen eloon ja rutiineihin. Tällä kertaa Ida pääsi katselemaan kansallissäveltäjä Sibeliuksen arkea.
Kirja alkaa vuodesta 1898 ja päättyy vuonna 1900. Idan pesti alkaa Helsingissä, mutta hän muuttaa perheen mukana Keravalle. Sibeliuksen perheen lisäksi kirjasta löytyy monia muita henkilöitä, joiden elämää on mukava seurata. Kirjan henkilöt ovat varallisuudeltaan erilaisia ja näin lukija pääsee kurkistamaan hyvinkin erilaisiin elinoloihin.
Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja avaa lukijalle taidokkaasti menneiden vuosien tapoja, elämää ja arkirutiineja. Runsaasta arkirutiinien kuvailusta huolimatta kirja ei ole yksitoikkoinen, vaan näitä arkisia kohtauksia lukee mielenkiinnolla. Lapsenpiika on mukavan erilainen Paimentyttöön verrattuna, toistoa ei siis tarvitse pelätä.
Tämänkin kirjan lopussa lupaillaan jo hieman tulevaa, sillä Sibeliuksen perhe on päättänyt lähteä Italiaan ja Idan pesti on jälleen loppumassa.
Lue Myös: Paimentyttö
Lapsenpiika
Otava, 2014
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
s. 368
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti