Pohjois-Suomi päättää julistautua itsenäiseksi, kun hallitus päättää, ettei maalaisilla ole enää oikeutta muuttaa Helsinkiin. Pohjois-suomessa asukkaat tulistuvat hallituksen päätöksiin ja alkaa sisällisota.
Pohjois-Suomen asukkaat sotaan johdattaa Oula, jolla on omat keinonsa saada aikaan pelottava vaikutus itsestään. Hän ei arkaile käyttää hyväkseen johtamistaitoaan ja suostuttelukykyään.
Helsingissä johtajia riittää, mutta alikersantti Jesse Purola johdattaa innoissaan joukkonsa kohti sotaa. Hän haluaa näyttää lappalaisille, kuinka soditaan. Todellisuus on kuitenkin huomattavasti vaikeampaa. Pyssyjen paukkuessa ja alaisten niskuroidessa on vaikea pitää yllä hillittyä johtamista.
Heikkisen kirjassa otetaan taas kantaa huumorilla höystetyn tarinan kautta. Terveiset Kutturasta kärjistää tilanteen, jossa Lapilta pikkuhiljaa viedään kaikki. Huumorin keskeltä löytyy siis myös ajattelimesen aihetta.
Tarina kerrotaan monen henkilön näkökulmasta. Voisi kuvitella, että näin monen henkilön toisistaan eroavat mielipiteet tekisivät kirjasta liian sekavan, mutta Heikkinen on onnistunut pitämään paketin kasassa ja viekin tarinan kunnialla loppuun.
Olen lukenut Heikkiseltä aiemmin Jääräpään ja siinä pidin eniten loistavista hahmoista ja Lapin tunnelmasta. Terveiset Kutturasta on siihen nähden pettymys, vaikka toimiva kirja onkin. Hahmot jäävät etäiseksi ja pinnallisiksi suuren määrän takia. Kirjan hahmovalikoima on muutenkin erittäin vaikeasti samaistuttava. Parhaat hahmot löytyivät kuitenkin Pohjois-suomesta, sillä Helsingin sotilaat ja toimittajat ovat kirjassa niin ärsyttäviksi kuvattuja, etten pitänyt yhdestäkään. Lapin tunnelmakaan ei tietystikään pahemmin sodan keskeltä esiin tullut.
Lue myös: Jääräpää
Terveiset Kutturasta, 2012
Johnny Kniga
s. 268
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti