Autokolarissa menehtyneen nelikymppisen perheenäidin järkyttynyt leski palkkaa yksityisetsivä Jussi Vareksen tutkimaan millaisen naisen kanssa hän olikaan ollut naimisissa. Vainajalla oli kuollessaan yllään aikuisten leikkeihin sopiva asustus, sekä runsaasti alkoholia ja ecstasya veressään. Nämä eivät kuitenkaan tunnu sopivan missään määrin tunnollisen pankkivirkailijan elämänkuvaan.
Tutkimuksien edetessä Jussi Vares alkaa hahmottaa naisen kuolemaan liittyvää suurta ja rahakasta kuviota, johon on sekaantunut muutama tunnetumpikin henkilö.
Töiden ohella Vareksella on hieman ongelmia naisten kanssa ja hyvän ystävän novellikirjailija Luusalmen suunnalta kuuluu hieman suurempaa sulattelua vaativa tieto.
Koulun ohella lueskelin tällä kertaa Mullan maun. Tämä oli viides Vares -kirja jonka luin. Luen näitä hyvin satunnaisessa järjestyksessä, eli mikä milloinkin houkuttelee. En ole huomannut että se häiritsisi asioissa mukana pysymistä, vaikka henkilöt ovatkin samoja, ja kirjassa saatetaan viitata johonkin aikaisempaan teokseen.
Vares kirjat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Turkuun, vaikka välillä ajellaankin muihinkin kaupunkeihin. Tyyli on hyvin rentoa. Yksityisetsivän työn ohella vietetään monet illat baareissa tuttujen ystävien novellikirjailija Luusalmen ja pastori Alasen kanssa. Vares on siis luenteeltaan renttumainen, mutta elämäntyylistään huolimatta työt tulee tehtyä yleensä hyvällä menestyksellä.
Mielestäni Reijo Mäen Vares -kirjat ovat ihan hyvää luettavaa, mutta ne ovat tasoltaan hyvinkin erilaisia. Itse pidän enemmän uudemmista Vareksista. Niissä tyyli vaan on paljon hauskempaa, ja ne ovat mielestäni paljon paremmin kirjoitettuja. Mullan maku sijoittuu siihen keskivaiheille. Olen lukenut parempia, mutta myös huomattavasti huonompia Vareksia kuin tämä.
Näissä kirjoissa jää yleensä monia asioita hieman epäselviksi, joten lukija voi sitten itse päätellä lisää. Mullan maussa kuitenkin mielestäni muutama asia, kuten vainajan vaatetus ja hänen asunnostaan löytynyt omituinen sisustus olisivat voineet selvitä hieman paremmin, koska se ei herättänyt minussa minkäänlaista ahaa elämystä, että näinhän tämä onkin mennyt. Voi tietysti olla, että jos en olisi lukenut tätä kirjaa niin pienissä osissa vaan olisin ehtinyt lukemaan enemmän kerrallaan ja keskittymään täysin olisin hoksannut sieltä haluamiani vastauksia. Parasta tässä kirjassa mielestäni oli koko loppukuvio, se miten yksi pieni asia aiheutti suuren ketjureaktion.
Mullan maku
Otava, 2000
s.416
Kannen kuva: Georg Laurin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti