Käärmeitä ruusutarhassa on Ruby Landry -sarjan toinen osa. Minä en tätä kuitenkaan tiennyt ennen kuin aloin kirjaa lukemaan. Se ei tämän lukemista haitannut, kun kuitenkin ensimmäisen osan tärkeimmät kohdat selvisi tätä kirjaa lukiessa. Ensimmäisen osan: Villiruusu lukeminen ei siis ollut välttämätöntä pysyäkseen kärryillä tätä lukiessa.
Isänsä ja äitipuolensa luokse muuttaneella Rubylla ei ole helppoa. Ruby käyttäytyy niin kuin hyvinkasvatetun tytön kuuluukin. Hänen elämäänsä varjostaa kuitenkin lapsuus köyhissä oloissa, joka saa osan ihmisistä inhoamaan häntä. Varsinkin äitipuoli, ja hemmoteltu kaksoissisar, jotka tekevät kaikkensa jotta Rubyn elämä olisi mahdollisimman vaikeata ja inhottavaa.
Tytöt päätetään lähettää tyttöjen sisäoppilaitokseen Greenwoodiin, mutta sielläkään Ruby ei saa rauhaa, kun äitipuoli kertoo Rubyn taustoista koulun ilkeälle johtajalle Mrs. Ironwoodille.
Kun Rubyn isä yllättäen kuolee tuntuu onnellisen elämän jatkaminen mahdottomalta. Onneksi Rubyllä on vierellään elämänsä rakkaus, joka tuottaa valoa kaiken surun keskellä.
Käärmeitä ruusutarhassa valitsin luettavaksi lähinnä kansikuvan perusteella, kun se oli niin tunnelmallisen ja mielenkiintoisen näköinen. Sellainen minua houkutteleva. :D Kirja oli täynnä välillä pitkiäkin kuvailuja, upeista maisemista ja ympäristöstä, joten mielikuvia oli helppo synnyttää päässä. Juonen eteneminen oli välillä hieman yksitoikkoista, varsinkin Rubyn kaksoissisaren Gisellen kokoaikainen valitus alkoi käymään loppua kohden jo tylsäksi yksitoikkoisuuden vuoksi. Monet yllättävät suuret käänteet kuitenkin pelasti kirjan ja teki siitä miellyttävän lukukokemuksen.
V. C. Andrewsenin muiden kirjojen lukemista en ole suunnitellut, mutta koskaan ei tiedä vaikka tarttuisi joku muukin luettavaksi.
Käärmeitä ruusutarhassa (Pearl in the Mist, 1994)
Gummerus, 1997
suom. Kaisa Peltonen
s.460
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti