K.K. Alongi: Kevätuhrit

15-vuotias Jade herää pimeässä metrossa. Pian hän huomaa kaikkien muiden ympärillä kuolleen. Jade ei ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta rohkeasti hän lähtee metrosta tutkimaan uutta pelottavaa maailmaa, jossa ei tunnu olevan enää mitään normaalia. 

Muutama muukin nuori herää ja kokee saman kohtalon kuin Jade, kaikki muut ovat kuolleet. 

Monien sattumien kautta Jade löytää muita nuoria, ja pian he yhdessä yrittävät selviytyä maailmassa, joka on muuttunut hyvin karmivaksi paikaksi.

"Jade tietää, että hänen silmänsä ovat auki, mutta siitä huolimatta hän ei näe mitään. Ehkä hän onkin sokea? Vai onko helvetissä vain näin helvetin pimeää? Hiljaisuus hänen ympärillään on korviahuumaava tunneli."s.7

Kevätuhrit on Kevätuhrit -trilogian ensimmäinen osa. 

Kevätuhrit aloittaa trilogian vahvasti. Maailma muuttuu yhdessä rysäyksessä. Lähes kaikki ihmiset kuolevat, vain muutamia lapsia tai nuoria tuntuu jääneen eloon. Syytä juuri heidän eloonjäämiselleen etsitään, mutta se ei aivan täysin vielä tässä osassa ratkea. 

Olen iloinen tästä sarjan aloittajasta, sillä Kevätuhrit toi minulle mieleen The Walking Dead -kirjasarjan ensimmäiset osat, joissa vielä jaksettiin keskittyä itse selviytymiseen ja kaikkien tavaroiden etsimiseen ja sen sellaisiin, ja juuri sellaista meininkiä tässä kirjassa oli. Pidin erittäin paljon kohtauksista joissa nuoret oikeasti miettivät mitä he tarvitsevat ja mitä heidän kannattaa tehdä. Pelkäsin etukäteen, että kaikki tällainen olisi korvattu vain joillakin rakkausjutuilla sun muilla, mutta pelko oli turha. Rakkausjuttuja ei vielä tähän osaan oltu tungettu, ja hahmoihin saikin siksi tutustua rauhassa. 

Jade ja Susette ovat aika pitkälle kirjaa sen päähenkilöt, ja siksi heihin ehditään tutustua parhaiten. Pikkuhiljaa heidän seuraansa liittyy myös muita henkilöitä, ja lopuksi heitä onkin jo kuusi, niin kuin kirjan kansikin antaa ymmärtää. Hahmot ovat keskenään hyvin erilaisia, kaikki omalla tavallaan kiinnostavia. Erilaisuus tuo mukanaan monet kahinat, eikä yhteiselo ole helppoa. Jännitteitä ja draamaakin siis riittää.

Kirjan tarjoama uusi maailma on täynnä ruumiita, väkivaltaa ja hirvittäviä paljastuksia. Lempeää ja aurinkoista menoa ei siis ole luvassa, vaan hurjaa toimintaa ja seikkailua. Juoni toimi ja yhteen kirjaan oli saatu juuri sopivasti kaikkea, paljastamatta liikaa, muttei liian vähääkään. Trilogian muut osat pääsevätkin lukulistalle, sillä kirjan loppukin oli juuri sopivan kaunis ja toivoa antava, mutta samalla kaikki kamaluudet ovat vielä selvittämättä. Kiinnostavaa saada lukea, miten kaikki lopulta selviää. Suuret odotukset ainakin tämä jätti jatko-osia varten. 

Kevätuhrit

Otava, 2016

Kannen suunnittelu: Piia Aho

Kannen ryhmäkuva: Aki Roukala

s.302

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Nuori kirjailija Marcus Goldman nousi suureen suosioon heti ensimmäisen kirjansa kanssa. Nyt kustantaja vaatii uutta menestyskirjaa, mutta Goldman ei saa sanaakaan paperille. Hän lähtee pikkukaupunki Auroraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä ja mentoriaan Harry Quebertiä. Loma menee mukavasti, mutta kirjan kirjoittamiseen se ei auta. Pian matkan jälkeen Goldman kuulee jotakin hirvittävää. Harry on pidätetty, sillä hänen pihastaan on löydetty yli kolmekymmentä vuotta sitten kadonneen tytön jäänteet. Käy ilmi, että Harryllä oli aikoinaan suhde tuohon 15-vuotiaaseen Nolaan. Välittämättä enää kirjaongelmastaan, Goldman lähtee takaisin Auroraan aikeenaan pelastaa ystävänsä ja todistaa kaikille, ettei Harry ole murhaaja. 

"-Koska kirjoittaminen on tuonut elämääni mielekkyyttä. Mikäli et olisi sattunut huomaamaan, elämällä ei noin yleensä ottaen ole selvää suuntaa. Paitsi jos omin ponnistuksin sen luot ja pyrit joka jumalan päivä kohti päämäärääsi. Sinä olet lahjakas, Marcus, aseta itsellesi päämäärä ja ponnistele sen hyväksi. Se joka kirjoittaa, elää."s.119

Totuus Harry Quebertin tapauksesta on harvinaisen nopealukuinen tiiliskivi. Juoni etenee monessa ajassa, välillä Harryn ja Goldmanin nuoruusvuosissa, välillä Auroralaisten muisteluissa, ja välillä kirjojen otteina, ja sitten hypätään taas nykyhetkeen. Sekava kirja ei silti ollut, vaan selkeys pysyi läpi kirjan. Vetävä juoni ja helppolukuinen teksti vievät kirjaa eteenpäin vauhdilla. Kirjassa on vauhti päällä koko ajan. Uusia juonenkäänteitä ja paljastuksia tulee joka nurkan takaa. Tässä Dekkarissa lukijaa höynäytetään useasti, eikä lopuksi kirjassa taida olla jäljellä enää montaa tyyppiä, jota ei olisi ehtinyt epäillä. 

Aurora on pikkukaupunki, jonka kaikki asukkaat tuntuvat tuntevan toisensa, ja kaikilla on oma mielipiteensä kaikesta. Kuitenkin kirjan edetessä kulissit alkavat rakoilla ja salaisuudet paljastua.  Kaikki kirjan hahmot eivät ehkä ole maailman omaperäisempiä. On henkilöitä joilla on ollut suuret unelmat, mutta jotka kuitenkin ovat jämähtäneet pikkukaupunkiin, tossun alla oleva mies, joka haaveilee vapaudesta, hössöttävä äiti, joka jaksaa kaakattaa poikansa naimisiinmenosta ja toki suuri mentori, joka ei sitten ehkä olekaan sitä mitä on kuviteltu. 

Minua ei haitannut lainkaan vaikka kaikki hahmot eivät erityisen kekseliäitä olleetkaan. Viihdyin kirjan nopeatempoisen ja yllätyksien täyteisen juonen parissa silti. Välillä jotkin kohtaukset saivat hymyilemään, kun taas välillä kauhistutti ajatukset Nolan menneisyydestä, ja suretti Lutherin elämä.  Onneksi kirjassa ei ollut kovin paljoa tarkkaan kuvailtuja väkivaltakohtauksia, vaikka jonkin verran raakuuksia kirjaan mahtuikin. Totuus Harry Quebertin tapauksesta onkin varsin monipuolinen lukuromaani/dekkari. 

Kaiken vauhdin keskelle oli myös onneksi saatu mahtumaan jonkin verran kirjailijan elämää ja mukavia tsemppauslauseita kaikille kirjailijoille, tai sellaiseksi haluaville. 

Totuus Harry Quebertin tapauksesta, (La vérité sur l´affaire Harry Quebert, 2012)

Tammi, 2014

Suom. Anna-Maija Viitanen

Kansi: Aki Suvanto

s.809

Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii -Elämän kirkas keskipäivä

Mma Ramotswe saa tehtäväkseen selvittää varakkaan yrittäjän kosijoiden motiiveja. Ovatko miehet vain naisen rahojen perässä, vai oikean rakkauden? Työasioiden lisäksi Mma Ramotswe huolehtii tulevan aviomiehensä ongelmista, sillä J.L.B. Matekoni on jälleen joutunut hankalaan tilanteeseen ollessaan liian ystävällinen orpotilan johtajattaren ideoiden edessä.

"Vaikka Mma Potokwani ei itse ollut mikään lukuihminen, hän uskoi lujasti kirjojen voimaan. Mitä enemmän Botswanassa oli kirjoja, sen parempi. Tulevaisuus rakennettaisiin kirjoille; kirjoille ja ihmisille, jotka tiesivät, miten kirjoja käytettiin."s.23

Elämän kirkas keskipäivä on viides osa Mma Ramotswe tutkii -sarjasta.

Mma Ramotswe selvittää ongelmia jälleen monen rooibos kupillisen parissa. Tee saa ongelmat näyttämään pienemmiltä, ja yleensä ratkaisukin löytyy kupillisen tai parin aikana. 

Olen edennyt sarjassa jo viidenteen osaan ja tässä osassa juotiin jo taas paljon enemmän teetä kuin neljännessä. Ehtisin jo pelästyä, että eikö enää istuskellakaan pohtimassa syvällisiä teekupillisen ääressä, mutta huoli oli turha ja tee sai jälleen suuren huomion tässä kirjassa. 

Teen lisäksi itse Mma Ramotswe tuntui saavan isomman roolin takaisin, sillä parissa viimeisimmässä osassa Mma Makutsi on saanut hyvin suuren roolin. Toki myös Mma Makutsin elämää seurattiin, mutta hieman vähemmän. 

Iloista elämänasennetta, viisauksia ja hauskoja pohdintoja riitti runsaasti tähänkin kirjaan. Turhaa valitusta ja synkkyyttä ei näy, vaikka asiat eivät aina olisi edes hyvin. Kirja oli nopeaa luettavaa, jota lukiessa ei tarvitse synkistellä. Ei se toki tarjoa suurta pähkäiltävää, mutta mukavan tarinan ja pieniä yllätyksiä kuitenkin. 

Mma Ramotswe tutkii -Elämän kirkas keskipäivä, (The Full Cupboard of Life, 2003)

Otava, 2006

Suom. Jaakko Kankaanpää

s.271 

Kiera Cass: Perijätär

Illéan Prinsessa Eadlyn on kuullut tarinoita siitä, miten hänen vanhempansa tapasivat toisensa Valinnan kautta. Asia ei kuitenkaan tunnu koskettavan millään tavalla hänen elämäänsä ennen kuin isä ja äiti päättävät, että on aika järjestää Valinta hänelle. Eadlyn ei ole asiasta innoissaan. Hän haluaa olla yksin, hallita yksin ja tehdä päätökset itse. Eadlyn suostuu kuitenkin järjestämään Valinnan auttaakseen vanhempiaan, mutta hän on vakaasti päättänyt olla rakastumatta. Hänen päätöksensä ei tosin tunnu enää helpolta, kun hän tutustuu poikiin, joita arvonta suosii. 

"Työhuoneeseen oli tuotu kolmekymmentäviisi valtavaa koria, ja niissä oli varmaankin kymmeniätuhansia ilmoittautumislomakkeita, jotka olivat yhä lähetyskuorissaan herrojen anonymiteetin säilyttämiseksi. Yritin esittää kameroille, että odotin tätä innokkaana, mutta tuntui kuin olisin voinut oksentaa noihin koreihin hetkenä minä hyvänsä."s.54

Perijätär on neljäs osa Valinta -sarjasta.

Odotin innolla miten maailma on muuttunut kun kolmessa ensimmäisess kirjassa kerrotusta Valinnasta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Pienoinen pettymys olikin kun asiaa käsiteltiin vain muutamilla lauseilla ja tuota tulevaisuuden maailmaa, joka on kuulostanut hyvin kiinnostavalta, ei kuvailtu enää senkään vertaa kuin ensimmäisissä osissa. Nyt kirja keskittyi lähes kokonaan Eadlyniin, hänen tuntemuksiinsa ja Valintaan. 

Tämän dystooppisen maailman kuvauksen puute ei onneksi harmittanut kauaa, sillä kaikki suhdedraamat ja tuttujen, sekä uusien hahmojen arki imaisi mukaansa. Eadlyn onkin mielenkiintoinen uusi tuttavuus, samoin kuin hänen sisaruksensa ja Valintaan päässeet kosijat. Tässä kirjassa onkin huomattavasti vaikeampaa keksiä kenen kosijan puolella itse on. Kaksi poikaa nousi mielestäni ylitse muiden, mutta eiköhän asia selviä sarjan viimeisessä osassa. Tilanne jäi aika koukuttavaan kohtaan. 

Tämä osa oli mukavan erilainen muihin osiin verrattuna, sillä tilanne oli nyt toisinpäin, eikä Valintaan osallistuvien miesten arkea kuvailtu juuri lainkaan, vaan kirja keskittyi enemmän kuninkaallisten elämään. Eadlyn on myös hyvin erilainen päähenkilö, kuin America oli. 

Perijätär on kiva uudenaikainen prinsessatarina, josta prinssin etsimisen lisäksi löytyy hitusen vakavampaa teemaa taustalta, mutta myös paljon juhlia ja kauniita vaatteita. 

Lue myös: Valinta, Eliitti ja Ainoa. 

Perijätär, (The Heir, 2015)

Pen & Paper, 2017

Suom. Laura Haavisto

s. 344

Hannu Talvio: Kolme sadonkorjaajaa

vuonna 1959 kolme ihmistä tapettiin. Yksi uhreista oli neljätoistavuotias partioretkellä ollut tyttö. Tytön isä Erik Tanttu käsittelee suruaan kirjoittamalla. Hän saa tietää, että samassa kylässä, jossa hänen tyttärensä tapettiin, on kuusi vuosikymmentä sitten tapahtunut hyvin samankaltainen tapaus. Silloin tapettiin seitsemän ihmistä. Molemmissa tapauksissa tekijä oli renki. Erik kerää tietoja tapauksista ja yrittää löytää ehkä jopa jonkin yhteyden näiden välillä. 

"Auto alkoi jo lämmetä, Sylvi viipyi. Erik vilkaisi kelloaan ja sytytti uuden tupakan edellisen tumpista. Hän oli huolissaan Ullasta, pelkäsi pahinta, ajatteli että tyttö on voinut loukkaantua vakavastikin. Missä se Sylvi nyt kuppaa? Meillä on kiire, Erik hermoili."s.53

Kolme sadonkorjaajaa on faktaa ja fiktiota yhdistävä romaani. Kirjan murhat ovat oikeasti tapahtunut. Kirjailija kertoo kirjan lopussa tarkemmin mikä kaikki kirjassa oli faktaa ja mikä fiktiota. 

Kirjan osittain faktaa olevan juonen takia se lukeminen tuntui synkemmältä ja surullisemmalta kuin esimerkiksi tavallisen täysin fiktiivisen dekkarin lukeminen. Itse en ainakaan voinut olla ajattelematta sen tosipohjaisuutta. Kirjan tunnelma on arkisen kotoinen, mutta synkkä. Läheisten suru ja ajatukset tapahtuneesta ovat suuresti esillä. Läheisten surutyön ja ajatuksien lisäksi kirjaan mahtuu myös poliisin ja syyllisen ajatuksia, ja pieniä kohtauksia heidänkin työstä ja arjesta. 

Jännite kirjassa ei ehtinyt missään vaiheessa kasvaa, sillä hyvin pian alussa pääasiat kävivät selviksi. Dekkarimaista jännitystä ei siis ole luvassa, mutta mielenkiintoinen tarina silti.  Mielestäni parasta kirjassa olikin Erik Tantun kirjoitusprojekti, sekä rengin tarina vuodelta1899. Näiden vuoden 1899 ja 1959 tapahtumien yhdistäminen samaan kirjaan oli mainio ratkaisu. On aika karmivaa lukea niiden samankaltaisuudesta, vaikka paljon toki erojakin löytyy. 

Pääasiassa kirja oli kiinnostava ja juoni vetävä, mutta myös suvantovaihe löytyy. Kun tapot olivat tapahtuneet, syyllinen selvillä, eikä lukijalla ollut tiedossa vanhempi tapaus, tuntui kirja jumittavan hetkisen tylsemmissä poliisikuulusteluissa, ennen kuin tarina taas lähti vauhtiin. 

Kolme sadonkorjaajaa

Myllylahti, 2015

s.253

Stephenie Meyer: Epäilys

Bella Swan on jälleen saanut rakkaan Edwartinsa takaisin ja suhde tuntuu vankemmalta kuin ikinä. Iloista ja rentoa elämänvaihetta ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä seuraavat murheet ovat jo edessä. Seatlessa riehuu murhanhimoinen vampyyri, joka on tappanut joukottain ihmisiä, Volturit saattavat tulla milloin tahansa ja lisäksi hirveä Victoria ei aio luovuttaa, ennen kuin Bellaa ei enää ole. 

Kaikkien kauheuksien keskellä Bella tasapainoilee Edwardin rakkauden ja Jacobin ystävyyden välillä. Tuntuu mahdottomalta ylläpitää molempia, kun nuo kaksi miestä ja heidän perheensä ovat keskenään suuria vihollisia.

"Tiesin että vereni tuoksu - joka hänestä oli paljon suloisempi kuin kenenkään muun, sillä vereni oli hänelle todella samaa kuin alkoholistille viini veden sijasta - herätti hänessä suorastaan polttavan tuskallisen janon." s.21

Epäilys on Houkutus -sarjan kolmas osa.

Epäilys jatkaa Bellan ja Edwardin roihuavaa ja vaarallista rakkaustarinaa. Bellan, Edwardin ja Jacobin kolmiodraama hankaloituu entisestään ja kerää kierroksia oikein kunnolla sarjan päätösosaa varten. Valtavan suuria päätöksiä tehdään, mutta mukaan mahtuu myös toimintakohtauksia, joten aivan pelkkää rakkautta ja tuskailua ei tämä kirja missään tapauksessa ole. 

Epäilys avaa hyvin sekä vampyyrien, että ihmissusien historiaa. Kirjan parasta antia onkin leirinuotioilla vietetyt tarinahetket, jotka paljastavat tarinat ihmissusien synnystä. Lisäksi lukijalle paljastetaan kiinnostavia asioita sekä Rosalien, että Jasperin muuttumisesta vampyyriksi, ja heidän alkuajoistaan. 

Pääosin juoni oli hyvin muistissa, vaikka en ole tätä kirjaa lukenut kuin kerran aikaisemmin, lukuisat elokuvahetket kirjasta tehdyn elokuvan parissa ovat varmasti syy tähän. Kirjassa on kuitenkin paljon myös sellaisia kohtauksia, jotka eivät ole elokuvaan päässeet, ja jotka tuntuivat täysin uusilta ja yllättäviltä. Siksi kirjan parissa olikin mielenkiintoista viettää aikaa. 

Epäilys ei ole suosikkini sarjan kirjoista, koska tässä osassa kaikista hahmoista tuntuu löytyvän hyvin raivostuttavia puolia. Esimerkiksi Edward on samaan aikaan kieltämässä Bellalta asioita joita tämä haluaa tehdä, mutta samalla vannoo päästävänsä tämän menemään jos hän niin tahtoo, lisäksi hän pimittää ärsyttävästi tietoja, jotka koskevat Bellaa. Bella itse taas on vakuuttunut viettävänsä kokonaisen ikuisuuden Edwardin kanssa, mutta naimisiinmeno, yök... Kun taas Jacob kieroilee ja tekee jotakin hyvin inhottavaa, josta Bellan isä taas ei tunnu olevan muuta kuin hyvillään. Ärsyttävää, niin ärsyttävää. Eipä ihmiset toki koskaan ole täydellisiä, mutta tässä kirjassa tuntuu kaikkien hahmojen huonot puolet oikein korostuvan muihin osiin verrattuna. 

Lue myös: Houkutus ja Uusikuu

Epäilys, (Eclipse, 2007)

WSOY, 2008

Suom. Pirkko Biström

Päällyksen suunnittelu: Gail Doobinin/Sami Saramäki

s.527

Sami Hilvo: Viinakortti

Mikael saapuu isoäitinsä hautajaisiin. Isovanhempien koti tuntuu edelleen tutulta ja turvalliselta, niinpä hän jää sinne. Sukulaiset lähtevät, Mikael jää. Hän astuu sisään isoisänsä vanhaan työhuoneeseen ja sukeltaa muistoihin, omiin ja isoisän. Isoisästä paljastuu paljon sellaista, josta kaikki ovat vaienneet. 

Mikaelin tarina kertoo nykyajasta, isoisän talvisodasta ja jatkosodasta. 

"Autoin sinut alas jakkaralle istumaan. Otin soikosta veden, toisen pannusta, otin suovan ja ruumiisi kätteni tekojen kohteeksi. Pesin sinut kuin lapsen, hankaavin, harjaavin liikkein, jotka vähitellen laajenivat pitkiksi linjoiksi ja saivat ihosi punoittamaan. Huuhtelin sinut puhtaalla vedellä ja kyyneleilläni."s.148

Viinakortin tarina vuorottelee Mikaelin ja Urhon tarinoiden välillä. Se kertoo kielletystä rakkaudesta, siitä millaista on kun mies rakastaa miestä aikana, jolloin se ei ollut hyväksyttyä. Mikaelille rakkaus miestä kohtaan pitäisi olla helpompaa, mutta onko se? 

Viinakortti on lyhyt, kauniisti kirjoitettu tarina. Kauniista kielestä huolimatta tarina itse ei ole erityisen kaunis. Se on rosoinen, ja karu tarina sodasta, jossa likaa, haisevia miehiä, rajua intohimoa, vihaa, viinaa ja itsekkyyttä riittää. 

Kauniista kielestä ja kiinnostavista sotakertomuksista huolimatta kirja ei aivan vakuuttanut. En pitänyt Mikaelista, jonka hahmo oli hyvin ärsyttävä viinaa lipittävä, itsesäälissä kierivä tyyppi. Ei herännyt sympatioita. Toinen itseäni häiritsevä asia oli liika intohimo sodan keskellä. Ymmärrän, että se kuului tarinaan, mutta nyt sitä oli niin paljon, että näin pienessä kirjassa se tuntui tunkevan kaiken muun edelle, syrjäyttäen rakkauden tunteen. 

Urhon ja Toivon tarina oli kuitenkin lukemisen arvoinen, vaikka Mikaelin tarina tuntui niiden keskellä vähän turhalta. Toisaalta, Mikaelin kautta tarina sai todella kauniin lopetuksen, jollaista en osannut odottaa. Pidin siitä. 

Viinakortti

Tammi, 2010

Kansi: Markko Taina

s.208