Juha Mäntylä: Joulukalenteri -24 jännityskertomusta

Joulukalenteri -24 jännityskertomusta on joulukalenteriksi suunniteltu novellikokoelma, josta löytyy kahdenkymmenenneljän eri kirjailijan kirjoittamat rikosnovellit. Tätä kirjaa ei ole tarkoitus lukea järjestyksessä alusta loppuun, vaan etuliepeestä löytyy kuvat luukuista ja tiedot miltä sivulta alkaa päivän novelli. Kirja toimii varmasti myös järjestyksessä luettuna, mutta idea on hauska, joten itse luin luukkujen numerojärjestyksessä.

Kirjailijat:

Henry Aho
Jaana Ala-Huissi
Anja Erämaja
Kari Hanhisuanto
Krista Hietakangas
Harri V. Hietikko
Sinikka Huusela
Aila Juvonen
Miia Kahila
Piia Kaikkonen
Jussi Katajala
Markku Keisala
Sonja Kinnunen
Jussi Kokkonen
Samuel Monk
Harri István Mäki
Juha Mäntylä
Raimo Mörö
Helena Numminen
Milla Ollikainen
Jasu Rinneoja
Tarja Sipiläinen
Pia Tervo
Helena Väisänen

24 jännityskertomusta toimi minulla tänä vuonna toisena kirjajoulukalenterina. Toisesta löytyy blogikirjoitus täältä. Monipuolinen novellivalikoima oli tässäkin joulukalenterissa. Muutama uusi kirjailija oli tuohon 2015 vuoden kalenteriin tullut, mutta paljon oli myös samoja, kuin tässä.

Tässäkin kalenterissa oli monta hyvää tarinaa, joista yksi erikoisimmista oli Kari Hanhisuannon Ensimmäinen joulu. Perinteisempää, mutta kiinnostavasti kirjoitettua rikosten selvittelyä tarjosi Piia Kaakkosen Edwardin joulu, Samuel Monkin Sormimerkit ja Raimo Mörön "Näytä keskisormesi". Vielä yhtenä novellina, jonka ideasta pidin paljon, täytyy mainita Piia Tervon Erilainen joululahja.


Joulukalenteri -24 jännityskertomusta
Reuna, 2014
s. 392

Juha Mäntylä: Joulukalenteri -Lusijan tarinoita

Joulukalenteri -Lusijan tarinoita koostuu kahdestakymmenestäneljästä rikosnovellista, joilla jokaisella on oma kirjoittajansa. Tässä vuoden 2015 joulukalenterissa novellit sijoittuvat eri puolille maailmaa ja kirjasta löytyy maailmankartta, josta voi seurata mihin novellien tapahtumat sijoittuvat. Suurin osa novelleista sijoittuu kuitenkin Suomeen.

Kirjailijat:

Marja-Sisko Aalto
Henry Aho
Jaana Ala-Huissi
Anja Erämaja
Petteri Hakkarainen
Kari Hanhisuanto
Harri V. Hietikko
Sinikka Huusela
Asta Ikonen
Aila Juvonen
Piia Kaikkonen
Jussi Katajala
Markku Keisala
JP Koskinen
Matti Laine
Harri István Mäki
Juha Mäntylä
Helena Numminen
Milla Ollikainen
Jasu Rinneoja
Tarja Sipiläinen
Riku Talvitie
Pia Tervo
Helena Väisänen

Tämän vuoden joulunodotus meni mukavasti näitä rikosnovelleja lukiessa. Tämä joulukalenteri on ideana loistava. En lue paljon novelleja, mutta tälläista kokoelmaa voisin harkita myös tuleviksi jouluiksi. Jouluisiksi läheskään kaikkia näistä novelleista ei voi sanoa, vaikka joulu suurimmassa osassa mainittiin.

Niin kuin odottaa voi kirjalta, jossa on näin paljon eri kirjoittajia, on novellit hyvin eri tyylisä ja laatuisia. Itse pidin eniten tarinoista, joiden tapahtumat sijoittuivat Suomeen. Novellit ovat niin lyhyitä, että ulkomaan maisemat, eivät ehdi lukijalle muodostua, ennen kuin tarina jo loppuu.

Omia suosikkejani novelleista ovat muun muassa Matti Laineen Rytikari ja JP Koskisen Musta joulu, jotka ovat hyvin kirjoitettuja aidon oloisia tarinoita. Anja Erämajan LVR, on surullinen, mutta kaunis novelli ja Milla Ollikaisen Tummanvaalea kuparikulta on lyhyt ja ytimekäs tarina, josta myös pidin suuresti. Toki joukosta löytyy myös muita hyviä novelleja, mutta nämä nyt parhaiten jäi mieleen joulukalenteria lukiessa.


Joulukalenteri -Lusijan tarinoita
Reuna, 2015
s. 363

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä

Himoshoppaaja Becky Brandon pääsee jälleen toteuttamaan unelmiaan. Hän muuttaa miehensä Luken ja tyttärensä Minnien kanssa Los Angelesiin. Beckyn mielikuvitus pääsee taas valloilleen ja hän aikoo tehdä itselleen mahtavan uran, hankkia loistoystäviä julkkisten joukosta ja tietysti hän aikoo päästä itse parrasvaloihin.
Becky keskittyy suunnitelmansa toteuttamiseen ja joukkoon sulautumiseen niin tehokkaasti, että kaikki muu ympärillä jää huomiotta. Niimpä Becky onnistuu suututtamaan lähes kaikki läheisensä ja huomaa pian seisovansa punaisella matolla yksin.  Beckyllä on tietysti miljoona rautaa tulessa ja kaikkien asioiden selvittäminen ei olekaan niin kovin yksinkertaista. Varsinkaan kun hänen rakas isänsä tuntuu pimittävän jonkin suuren salaisuuden.

Himoshoppaaja tähtien tiellä on Himoshoppaaja -sarjan seitsemäs osa.
Pelkäsin kuudennen osan luettuani, että sarja alkaa toistaa itseään, kun Becky lähti tässä kirjassa taas ulkomaille, mutta kirja oli täynnä tuoreita ja uusia ideoita, eikä Beckyn parissa näin ollen vieläkään tullut tylsää. Päinvastoin, minä alan viihtyä Beckyn seurassa kirja kirjalta enemmän, ja hänen toilailujensa pariin on mukava palata, vaikka hän ihmisenä onkin ärsyttävä. Tässäkin kirjassa sieltä pinnallisen shoppailijan pinnan alta onneksi pilkistelee taas järkevä perheestään välittävä nainen.

Shoppailu ei tällä kertaa ollutkaan yllätyksekseni niin suuressa roolissa. Toki Becky edelleen osteli, mutta selvästi kauppojen kiertely kohtauksia oli vähemmän ja muutenkin ostelu oli huomattavasti pienemmässä roolissa, kuin yleensä.

Himoshoppaaja tähtien tiellä jäi pahemmin kesken, kuin yksikään aiempi osa. Seuraavassa osassa onkin taas jännitettävää, vaikka en nyt aio paljastaa mitä kirjan lopussa tapahtui. Mielenkiintoisia salaisuuksia Becky ilmeisesti päätyy isästään selvittämään seuraavassa osassa.


Himoshoppaaja tähtien tiellä, (Shopaholic to the Stars, 2014)
WSOY, 2015
Suom. Irmeli Ruuska
Kansi: Laura Noponen
s. 471

Marko Leino: Joulutarina

Joulutarina on tarina Nikolaksesta ja siitä miten joulupukista tuli joulupukki. Nikolas on pieni poika, joka jää yllättäen orvoksi. Hän päätyy asumaan pieneen korvajoen kylään ystävällisten ihmisten luokse. Nikolas haluaa kiittää kyläläisiä kaikesta heidän tarjoamastaan avusta ja päättää tehdä heille lahjoja.

Kirja on jaettu 24. lukuun, eli sitä voisi hyvin käyttää joulukalenterina, mutta itse en olisi siihen pystynyt. Kirja oli luettava heti, sillä kokoajan tuntui olevan luvun lopussa jokin asia niin kesken, että oli pakko aloittaa seuraava luku. Ehkä tätä voisi käyttää kalenterina jonakin toisena jouluna, sillä monta lukukertaa tämä varmasti kestää.

Tämän parempaa joulunodotuskirjaa voi olla vaikea löytää. Joulutarina on tunnelmallinen, mutta kovin surullinen tarina. Nikolaksen elämä ja kaikki ne tunteet mitä pienen lapsen päässä liikkui sai tämän lukijan herkistymään lähes kyyneliin monesti kirjan edetessä.

Joulutarina sijoittuu vanhempaan aikaan ja Korvajoen kylässä eletään köyhyydessä. Marko Leinon luoma ympäristö luo jouluntunnelmaa aidoimmillaan. Pienet lämpöiset mökit, kyläläisten yhteisöllisyys, käsin tehdyt lahjat ja ihmisten ilo kovista ajoista huolimatta tuovat mieleen aidon jouluilon.


Joulutarina, (2007)
Gummerus
s. 286
Kannen suunnittelu: Snapper Films Oy ja Marko Paajala/ Design Paajala

Enid Blyton: Viisikko ja tornin salaisuus

Pauli, Dick, Leo, Anne ja Tim-koira, eli viisikko pääsevät taas seikkailemaan yhdessä, kun Pauli selviää flunssastaan ja matkustaa muiden nuorten luo. Toiset ovat jo leiriytyneet asuntovaunujen kanssa jännittävään paikkaan aivan raunioituneen linnan lähelle.
Viisikolla on edessään taas paljon selvitettävää, kun samalle leiriytymisalueelle ilmestyy kokonaisen sirkuksen henkilökunta. Nuoret joutuvat ikäväkseen toteamaan, että sirkuslaiset eivät pidä heistä lainkaan. Nuorten tuskaillessa ilkeiden aikuisten kanssa he näkevät linnan tornissa liikettä.

Viiskikko ja tornin salaisuus on yhdestoista kirja Viisikko -sarjasta.
Luin peräkkäin kaksi Viisikko -kirjaa. Kolmas odottaisi vielä hyllyssä, mutta taidan palauttaa sen, sillä nämä kaksi riittävät oikein hyvin vähäksi aikaa. Viisikot ovat mukavaa luettavaa, mutta ovat ne aika samakaltaisia keskenään. Viisikoiden pariin on onneksi helppo palata pidemmänkin ajan kuluttua.

Viisikot noudattavat usein samaa kaavaa. Nuorilla on alkanut loma ja he lähtevät yhdessä jonnekkin joutuen uuteen seikkailuun. Sitten kuvaan astuu joukko epäilyttäviä ja vihaisia aikuisia, jotka kehottavat nuoria pysymään erossa milloin mistäkin. Kaikissa mahdollisissa väleissä hankitään eväitä ja syödään. Usein Viisikko saa seurakseen myös jonkun kovia kokeneen, huonommista oloista tulevan nuoren.


Viisikko ja tornin salaisuus, (Five Have a Wonderful Time, 1952)
Tammi
Suom. Lea Karvonen
s. 176

Enid Blyton: Viisikko ja aavejuna

Viisikkoa odottaa jälleen uusi seikkailu, kun he lähtevät maisteri Luffyn kanssa nummille telttailemaan. Viiskon onneksi maisteri on enemmän kiinnostunut hyönteisten tutkimisesta, kuin lasten jokaisen liikkeen tarkkailusta. Niimpä lapset ja Tim koira saavat nauttia nummien jännittävästä ilmapiiristä ja pian he ovatkin keskellä suurta ja jännittävää seikkailua, kun nummien alla puksuttaa öisin aavejuna.
Nummien lähellä asuvat aikuiset tosin haluavat viisikon pysyvän kaukana junaradasta, mutta se ei estä viisikkoa tutkimasta asiaa. Seurakseen he saavat läheisestä maatalosta nuoren Jock pojan.

Viisikko ja aavejuna on seitsemäs kirja Viisikko -sarjasta. Lukujärjestyksellä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, sillä jokainen kirja on itsenäinen tarina. Välillä voidaan vähän muistella jotakin vanhaa seikkailua tai henkilöä aiemmasta kirjasta, mutta se ei häiritse lukemista.

Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja vähän lisää ruokaa. Eväitä syödään, vaikka olisi kuinka pelottava tilanne käynnissä. Eväät ja ruuan miettiminen onkin yksi Viisikko -kirjojen pääasioista, ja se on lähes koko ajan esillä.

Tämänkin Viisikon olen joskus aikaisemmin lukenut, ennen blogin aloittamista, mutta minkäänlaista muistikuvaa ei tapahtumista ollut. Suuria yllätyksiä nämä kirjat ei kuitenkaan enää tuota. Syylliset arvaa nopeasti, mutta tunnelma tässä pääasia onkin, ainakin minulle. (Retkeily ja ruoka.)


Viisikko ja aavejuna, (Five Go off to Camp, 1947)
Tammi
Suom. Lea Karvonen
s. 159

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu

Lumikki Anderssonilla on ollut rankka vuosi takana, mutta pikkuhiljaa elämä alkaa palautua normaaliksi ja kaiken yksinäisyyden keskelle on tullut jopa poikaystävä Sampsa. Sampsan myötä Lumikki päättää kokeilla myös uutta harrastusta. Hän osallistuu koulun joulunäytelmään, jossa hän esittää Lumikkia.
Eräiden näytelmätreenien jälkeen Lumikki löytää taskustaan kirjeen. Kirje on ahdistava. Lumikki järkyttyy, mutta päättää pitää sitä vain huonona pilana. Pian kirjeitä alkaa kuitenkin tulemaan enemmän ja niiden kirjoittaja tietää Lumikista selvästi asiota, joita kenenkään ei kuuluisi tietää. Kirjoittaja tuntuu tietävän enemmän, kuin Lumikki itse.

Musta kuin eebenpuu on kolmas ja viimeinen osa Lumikki -trilogiasta.
Viimein oli aika saada selvyys kaikkiin kysymyksiin ja salaisuuksiin, joita ehti syntyä kahden ensimmäisen osan aikana. Kaikki paljastuikin rytinällä ja vauhdilla, niin kuin epäilinkin. Tätä ei tosin ollut vaikea päätellä, kun koko sarja oli alusta loppuun vauhdikasta kerrontaa.

Lumikki -trilogia on hyvin suunniteltu kokonaisuus. Kaikkien kolmen kirjan parissa viihtyi, vaikka toinen osa oli näihin kahteen muuhun verrattuna huonompi. Oli mukavaa, että kolmannessa osassa oltiin taas Suomessa. Joulunajasta huolimatta tunnelmallista joulua tässä ei kyllä odotettu, vaikka joulunäytelmää valmisteltiinkin ja joululahjojen ostoa tuskailtiin.

Lumikki -trilogia vakuutti minut siitä, että myös nuorten aikuisten kirjallisuudesta löytyy mahtavaa luettavaa. Taidan uskaltaa tästä lähin tarttua muihinkin YA-kirjoihin rohkeammin.


Musta kuin eebenpuu, 2014
Tammi
Kansi: Laura Lyytinen
s. 192