Katja Krekelä: Säihky

Venkura haluaa oppia taikomaan. Intoa riittäisi, mutta Kumara, jonka luona Venkura asuu, ei halua opettaa. Venkura on niin malttamaton, että päättää etsiä käsiinsä Kumaran omistaman taikakirjan, Säihkyn. Salaa Venkura vie Säihkyn, mutta kirja päätyy vääriin käsiin, ja pian Venkura onkin pahassa pulassa.

Kuka on kaupunkiin saapunut kummallinen herrasmies, Akapus Nahka? Tätä asiaa Venkura, Herkko ja Mekri alkavat selvittää kun he yhdistävät Säihkyn katoamisen tähän kaupungin uuteen asukkaaseen.

""Kumara ei antaisi kenenkään katsoa sitä. Hän pitää sen visusti piilossa. Emme edes tietäisi koko kirjasta, ellen minä olisi kerran sattunut paikalle, kun se teki temppujansa. Säihky on arvaamaton otus. Parasta kun pysyt poissa sen tieltä.""s.20

Säihky jatkaa Hurjalinnasta tutun Venkuran tarinaa.

Venkuran sähäkkä, kuriton luonne ampaisee tarinan vauhdikkaasti käyntiin heti ensisivuilta alkaen. Tarina käynnistyy niin vauhdilla, että ensimmäinen osa, Hurjalinna kannattaa olla luettuna, ennen tämän kirjan lukemista. Kovin paljon kertausta ei ole, mikä on mielestäni mukavaa. En erityisesti pidä kirjoista, joissa menee paljon sivutilaa aiempien tapahtumien kertaamiseen. 

Säihky on hyvä jatko-osa. Ensimmäisessä osassa pieneen rooliin jäänyt Mekrikin saa hieman enemmän näkyvyyttä nyt. Hahmoja on muutenkin sopivasti, ja he kaikki ovat hyvin suunniteltuja. Tarina ja hahmot heräävät eloon kirjailijan rikkaassa, mutta sopivan napakassa tekstissä. 

Taikojen, salaperäisten paikkojen, kummallisten hahmojen ja kauniin kuvituksen yhdistelmä toimii ja koukutti minut täysin. Tälle synkälle, taiantäyteiselle sarjalle toivoisin vielä jatkoa tulevaisuudessa.

Lue myös: Hurjalinna

Säihky

Tammi, 2017

Kuvitus: Riikka Jäntti

s.152

Stephenie Meyer ja Young Kim: Twilight The Graphic Novel -Volume 1&2

Bella Swan muuttaa isänsä luokse pieneen Forksin kaupunkiin. Forks on sateinen ja synkkä paikka, johon saattaisi olla vaikea kotiutua, ellei sitten uudessa koulussa törmäisi upeaan, salaperäiseen poikaan. Kun Bella näkee Edward Cullenin ensimmäistä kertaa, on hänen vaikea enää miettiä muuta. Tutustuttuaan tuohon salaperäiseen poikaan, Bella saa kohdata maailman synkät salaisuudet. Edward ei nimittäin ole ihminen, vaan vaarallinen verta juova vampyyri, joka himoitsee erityisesti Bellan verta.

Twilight The Graphic Novel on tunnetun Houkutus -sarjan ensimmäisestä osasta tehty sarjakuva. Volume 1 on vain puolet Houkutuksen tarinasta, joten loput tarinasta löytyy Volume 2 kirjasta. 

Sarjakuvat on suurimmaksi osaksi mustavalkoisia. Synkkä sävy sopii hyvin Forksin harmaaseen tunnelmaan. Muutamasta kohtauksesta löytyy kuitenkin myös värejä. Kohtaukset on hyvin valittu ja värit tehostavat ja täydentävät kaunista kuvitusta. En ole tutkinut millä tyylillä kuvat on toteutettu, mutta minusta osa kuvien taustoista näytti siltä kuin niihin olisi käyetetty paloja oikeista valokuvista. Minusta tällainen selkeä piirrosjälki ja valokuvamainen tyyli sopi hyvin yhteen ja tämän kirjan kuvia katselee mielellään tarinan yhteydessä. 

Juoni seuraa hyvin alkuperäistä Twilight kirjaa, mutta sopivasti on otettu myös vapauksia muuttaa tarinan kulkua sarjakuvaan sopivaksi. Eikä tietystikään paljon yksityiskohtia mahdu mukaan, kun tekstien on oltava lyhyitä ja ytimekkäitä. 

Ainoa miinuspuoli kirjassa on mielestäni hahmot, joista suurin osa on keskenään hämmentävän samannäköisiä. Kaipasin tähän hieman persoonallisemman näköisiä hahmoja, jotta heidät olisi helpompi edes tunnistaa toisistaan. Tämä tosin koski lähinnä kasvojen ja vartalojen muotoja. Hiuksista ja asusteista oli tehty hiukan erilaisia, ja joistakin yksityiskohdista on helppo tunnistaa tutut hahmot.

Puhuin tässä postauksessa lähinnä sarjakuvan tyylistä, joten jos haluat tietää enemmän siitä mitä mieltä olen Houkutuksesta tarinana, voit lukea arvosteluni Houkutus -kirjasta täältä.

Twilight The Graphic Novel -Volume 1&2

Atom, 2010 & 2011

Merja Jalo: Kadonneen linnun salaisuus

Kolmasluokkalainen Markus on haaveillut pitkään omasta etsivätoimistosta. Viimein hän perustaa sellaisen kotipihan leikkimökkiin. Yksin ei aloittelevan etsivän onneksi tarvitse toimia, sillä pikkusisko Lisa ja naapurintyttö Linnea auttavat mielellään. 

Ei mene kauaa kun kolmikko saa jo ensimmäisen tehtävän, he alkavat etsiä kadonnutta testamenttia. He ehtivät vasta aloittaa testamentin etsimisen, kun Linnean papukaija katoaa. Joku on selvästi vienyt linnun, mutta miksi? 

"Viimeinkin hän on toteuttanut unelmansa ja perustanut leikkimökkiin Kotikulman etsivätoimiston. Sellaista ei tällä kylällä olekaan ennen nähty."s.7

Kadonneen linnun salaisuus on Kotikulman etsivät -sarjan ensimmäinen osa.

Kirjaa suositellaan 6-9 vuotiaille, mutta mielestäni se sopii hyvin myös sitä nuoremmille. Tarina lähtee nopeasti käyntiin, eikä sitten enää pysähdellä. Tarina on vauhdikas, ja koko ajan tapahtuu jotakin. Asiat kerrotaan lyhyesti ja lapsille tarpeeksi selkeästi.

Tarinan tyyli on dekkarimainen. Etsivät alkavat selvittää kadonneen testamentin olinpaikkaa, mutta sitten tulee vielä lisää etsittävää, kun papukaijakin katoaa. Syyllisiksi sopivia löytyy muutama, joista voi arvailla oikeaa. Tarkkasilmäinen saattaa huomata kuvituksesta johtolankoja, jotka auttavat syyllisen löytämisessä. Vihjeitä ripotellaan toki myös itse tarinaan. 

Markus, Lisa ja Linnea muodostavat toimivan kolmikon. Lapset ovat keskenään erilaisia, ja jokaisen taidoille on käyttöä. Tarinan lyhyydestä huolimatta lapset ehtivät olla myös eri mieltä tutkimuksesta. Mutta yhteistyöllä löydetyt todisteet saavat kaikki vakuuttumaan oikeasta ratkaisusta. 

Papukaija saa suuren roolin tarinassa. Etsivätoimiston tehtävien lisäksi tarinaan mahtuu papukaijan hoitoon liittyviä juttuja, ruokintaa ja virikkeitä. Nikke onkin mukavan erilainen lemmikki ja etsivätoimiston apuri. 

Kadonneen linnun salaisuus

KVALITI, 2020

Kuvitus: Reija Kiiski

s.60

Arvostelukappale

John Green: Kaikki viimeiset sanat

Miles Halter on yksinäinen poika, joka käyttää vapaa-aikansa lukemalla. Häntä kiinnostaa erityisesti ihmisten viimeiset sanat. Elämäkertoja lukeva Miles lähtee opiskelemaan sisäoppilaitokseen Alabamaan ja yhtäkkiä pojalla onkin joukko mielenkiintoisia ystäviä, jotka johdattavat hänet jäynänteon ihmeelliseen maailmaan. 

Milesin elämä täyttyy tekemisen riemusta, mutta suurin muutos on silti rakkaus. Samassa asuntolassa asuva upea Alaska vie Milesin sydämen heti heidän tavatessa. Ikävä kyllä tytöllä on jo poikaystävä, eikä tämä muutenkaan ole helpoin ihminen edes ystävänä.

"Minä tuskin kuulin, sillä edessäni seisoi ihmiskunnan historian ihanin tyttö päällään katkaistut farkut ja persikan värinen toppi. Ja hän puhui Everstin päälle kovaa ja nopeasti."s.25

Kirjan tarina jakautuu ennen ja jälkeen osioon, niiden keskellä tapahtuu jotakin suurta, joka jääköön yllätykseksi. 

Kaikki viimeiset sanat esittelee rempseän ja omaperäisen porukan. Miles, Eversti, Alaska, Takumi ja Lara Muodastavat kaveriporukan, jonka jokaista jäsentä tarvitaan, kun kyse on suurista jäynistä, mutta muuten osa porukasta pysyy kirjassa vain taustalla. Eniten tilaa saa Miles, Alaska ja Eversti.

En ole vuosiin lukenut mitään Greeniltä, vaikka pidin aikoinaan kovasti Tähtiin kirjoitetusta virheestä. Myös tämä Kaikki viimeiset sanat oli mielestäni mainio kirja. Juoni vie mukanaan, vaikka oikeastaan mitään suuren suurta ei tapahdu kuin kerran ja nopeasti. Tämä suuri tapahtuma jakaakin kirjan ennen ja jälkeen osioihin. Vaikka suuria tapahtumia ei paljoa ole, on kirja silti alusta loppuun kiinnostava. Hahmot ovat omaperäisiä, kiinnostavia, ja heidän tunteensa kuvataan aidosti. Pienemmätkin murheet ja tapahtumat saavat näin mielenkiinnon pysymään yllä. 

Vaikka kirja kertookin paljon Milesin uudistuneesta elämästä ja siitä, mitä kaikkea mahtavaa hän saa kokea, on kirja silti melko haikea. Kaveriporukan jäsenillä on kaikilla omat murheensa, eikä näiden nuorten elämä vaikuta erityisen helpolta. Mukaan mahtuu myös paljon hauskoja tilanteita ja tunnelmallisia kohtauksia, joten nenäliinapakettia ei kirjaa lukiessa kuitenkaan tarvita, aivan niin haikeaksi sen tarina ei mene kuin erikoistilanteissa. 

Kaikki viimeiset sanat, (Looking for Alaska, 2005)

WSOY, 2014

Suom.Helene Bützow

s.323

Lauren Conrad: Petoksia ja valheita

Jane Roberts nousi nopeasti hurjaan suosioon kun tosi-tv-sarja L.A. Candy alkoi. Suosio näytti pian kuitenkin kurjan puolensa, kun erilaiset pyrkyrit alkoivat sabotoida Janen puhtoista imagoa. Etenkin näyttelijakollega Madison, joka kärvisteli kateellisena Janen suosiosta, pisti kapuloita rattaisiin. Niinpä Jane joutui pakenemaan ikäviä juoruja ja kuka muu häntä auttaisikaan kuin itse pääpiru madison, joka onnistuu melko pitkään pitämään kulissinsa pystyssä.

"Scarlett avasi suunsa, mutta sulki sen sitten. Hän näki, että Jane ei halunnut kuulla totuutta Madisonista. Hänen oli löydettävä toinen keino saada viesti perille...todistaa Janelle, että Madison oli manipuloinut Janea ja valehdellut tälle alusta alkaen."s.63

Petoksia ja valheita on L.A.Candy -sarjan toinen osa.

Janen ja Scarlettin tosi-tv-ura jatkuu, vaikka molemmat pohtivatkin kuumeisesti kannattaako se enää. Naisten ystävyys on myös koetuksella. Kirjaan mahtuu valtavasti draamaa, kieroilua, ystävyyttä, ja rakkautta, sekä mukavasti myös paljastuksia tosi-tv:n kulissien takaa. 

Petoksia ja valheita jatkaakin ensimmäisestä osasta tuttuun tyyliin. kirja on erittäin helppoa ja nopeaa luettavaa, joka ei pureudu syvälle päähenkilöiden ongelmiin, tai jää vatvomaan synkkiäkään juonenkäänteitä. Mitään syvällistä ei siis kannata odottaa, vaan kirjaan kannattaa tarttua sillä ajatuksella, että lukee kevyttä suhdedraamaa. 

Kirjan juoni vei mennessään, ja molempien naisten elämän juonenkäänteitä luki mielellään. Tosin Scarlettin hahmo kiinnostaa minua edelleen enemmän. Hän on viisas ja räväkkä ja hänen juonikuvioissaan seurataan myös jonkin verran itsensä löytämistä. Muutenkin hänen hahmonsa kehittyy mukavasti, eikä ole aivan yhtä sinisilmäinen kuin Jane, jonka tossumaisuus häiritsee hiukan. 

Kirja loppu lupailee kiinnostavaa kolmatta osaa. Jännitteitä on kasautunut hahmojen välille ja paljastuksia on ilmeisesti luvassa, joten mielenkiinnolla odotan minkälaisen sopan he saavatkaan aikaiseksi sarjan päätösosassa. 

Täytyy vielä mainita, että vaikka sulkumerkkien väliin oli edelleen pistetty lauseita, oli niitä mielestäni sentään vähemmän kuin ensimmäisessä osassa. 

Lue myös: L.A. Candy 

Petoksia ja valheita, (Sweet Little Lies, 2010)

Readme.fi, 2012

Suom. Laura Haavisto

s.269

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät

Vanhoja selvittämättömiä rikoksia tutkivan osasto Q:n työpöydälle ilmestyy tapauskansio, joka ihmetyttää osaston johtajaa Carl Mørckia suuresti. Vuonna 1987 on tapahtunut kahden nuoren murha. Nuoret murhattiin kesämökilleen. Murhista epäiltiin rikkaita sisäoppilaitoksen nuoria, mutta mitään todisteita heitä vastaan ei löytynyt. vuosia myöhemmin yksi nuorista tunnusti ja istuu nyt vankilassa. Mutta miksi tapauskansio on tuotu heille, jos kerran syyllinen on jo vankilassa? Onko tapauksessa kuitenkin vielä jotakin selvitettävää. Carl ja hänen innokas apulainen Assad päättävät alkaa tutkia tapausta, vaikka kaikki eivät sitä kannatakaan. 

"Kesähuvila oli havupuumetsikön keskellä, ja vuosien kuluessa se oli hitaasti hautautunut hiekkaan. Ikkunoista päätellen kukaan ei ollut käyttänyt sitä murhien jälkeen. Isoja läpinäkymättömiä pintoja, lahonneita ikkunanpieliä. Varsin lohdutonta."s.74

Metsästäjät on Osasto Q -sarjan toinen osa. 

Sarjan ensimmäinen osa, Vanki ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta aikanaan, koska en yleensä innostu kirjoista, joissa lukija tietää paljon enemmän kuin poliisit. Minusta on kiva pysyä yhtä pimennossa tapauksesta kuin poliisikin. Sarjan omaperäinen idea, kellarissa olevasta vanhoja tapauksia tutkivasta osastosta ja hauskoista hyvin suunnitelluista hahmoista houkutteli kuitenkin nyt kokeilemaan uudestaan sarjan parissa, näin viiden vuoden tauon jälkeen. 

Jälleen lukijalle paljastetaan kirjan edetessä paljon asioita, ja lukija tietää taas enemmän kuin poliisi. Syylliset sun muut ovat jo lukijan tiedossa paljon ennen kirjan loppua. Mutta tällä kertaa se ei tuntunut häiritsevän minua lainkaan. Kirjan juoni veti tarinaa eteenpäin niin koukuttavasti, kertoi monen henkilön tarinaa ja paljasti karmivia asioita tasaiseen tahtiin. Tämä toinen osa olikin mielestäni onnistuneempi kuin ensimmäinen. Koukuttava tarina, mutta myös hyvin raaka. 

Olen yleensä aika herkkä lukija, enkä nauti verisistä kidutusjutuista, ja varsinkin eläinrääkkäys on kauhistuttavaa luettavaa, mutta vaikka tässä kirjassa oli kidutusta, tappamista, eläinrääkkäystä ja kaikenlaista muuta väkivaltaa ja rikollisuutta, niin lukijaa onneksi hiukan säästettiin pahimmilta yksityiskohdilta, eikä aivan kaikkea selittety auki ja leväytetty lukijan silmien eteen. Jopa minäkin siis pystyin lukemaan kirjan, ilman sen suurempaa pahan olon tunnetta.

Carl ja Assad saivat seurakseen kellariin uuden sihteerin. Rose onkin hahmona heti aivan loistava, ja hän sopii täydellisesti Carlin ja Assadin seuraan. Tuo kellarin hauska ja omaperäinen porukka onkin kirjassa aivan parasta ja jo pelkästään heidän takiaan kannattaa sarjaa lukea. Joten enköhän minäkin palaa jälleen sarjan pariin, ehkä hiukan nopeammalla tahdillakin. 

Lue myös: Vanki

Metsästäjät, (Fasandraeberne, 2008)

Gummerus, 2013

Suom. Katriina Huttunen

s.451 

Stephenie Meyer: Keskiyön aurinko

Edward Cullen asuu Forksin pikkukaupungissa perheensä kanssa. Arki tuntuu puuduttavan tylsältä, eikä koulussa käynti houkuta. Etenkään kun hän on niin monesti opiskellut samat asia yli satavuotisen elämänsä aikana. Edward nimittäin on ikuisesti jämähtänyt 17-vuotiaan pojan ruumiiseen. Hän on vampyyri, joka siitä huolimatta yrittää elää perheensä tavoin inhimillisesti. 

Kun kouluun saapuu uusi oppilas, Isabella Swan, on Edwardin tulevaisuus hetkessä kirjoitettu uudestaan. Edward ei voi pysyä kaukana tuosta huumaavan hyväntuoksuisesta tytöstä, joka on muutenkin paljon enemmän kuin kukaan muu. 

"Muutuin silmänräpäyksessä toisenlaiseksi. En ollut likimainkaan se ihminen kuin olin joskus ollut. Jäljellä ei ollut rahtuakaan siitä vähästä inhimillisyydestä, jonka suojaan olin vuosikaudet onnistunut naamioitumaan."s.18

Keskiyön aurinko kertoo Houkutuksesta tutun tarinan aivan uudesta kulmasta. Nyt kertojana toimii Edward.

Onneksi tätä kirjaa ei tarvinnut odotella kauaa, sillä suomennos ilmestyi pikavauhtia. Nuorena olin niin suuri Twilight fani, että uutinen tämän kirjan ilmestymisestä jaksoi edelleen innostaa. Tätä kirjaa kun odoteltiin innolla jo silloin vuosia sitten, kunnes kirjailija päätti lykätä julkaisua. 

Kirja sopiikin loistavasti Twilight -sarjaan. Tyyli on tuttu, tarina on tuttu, mutta silti kirja on kekseliäs ja tarpeeksi erilainen. Sitä paitsi, kukapa ei haluaisi lukea kokonaista tiiliskivikirjaa pelkästään Edwardin näkökulmasta. 

Voisi kuvitella, että sama tarina, vain toisen päähenkilön näkökulmasta kirjoitettuna saattaisi olla liian samankaltainen, mutta huoli on turha. Edwardin näkökulma, ajatukset ja toiminta tekevät tarinasta aivan uudenlaisen. Luvassa onkin paljon paljastuksia, joista lukijoilla ei ole ennen ollut hajuakaan. Mitä kaikkea hurjaa tapahtui esimerkiksi sillä aikaa kun Bella kärsi peilisalissa, senkin saa selville lukemalla tämän kirjan. Myös kohtaukset, joissa Bella itse on paikalla, vaikuttavat aivan uusilta, niin paljon vaikutusta on kertojan vaihdolla.

Tämäkään Twilight -kirja ei ole alusta loppuun toimintaa, vaan tuttuun tapaan suurin osa kirjasta on tunteiden käsittelyä, niissä piehtarointia, suurta rakkautta, ja sen vannomista. Juonta kuljetetaankin hitaasti, ja ajatuksia käsitellään pitkään ja monesti.

Minusta kirjassa oli parasta se, että Cullenien vampyyriperheestä sai kuulla paljon lisää. Edward kuulee kaikkien ajatukset, eikä mikään pysy salassa häneltä. Niinpä myös muiden perheenjäsenien ajatukset näiden kyyhkyläisten rakkaustarinasta käy lukijalle selväksi. Esimerkiksi Emmett, josta olen aina pitänyt, nousi vielä rakkaammaksi hahmoksi tämän kirjan myötä, kun taas Rosalieta en ymmärrä enää senkään vertaa kuin ennen. 

Keskiyön aurinko, (Midnight Sun, 2020)

WSOY, 2020

Suom. Ilkka Rekiaro ja Päivi Rekiaro (Dialogit osittain Tiina Ohinmaan Käännöstä kirjasta Houkutus, 2005)

s.671