Aava on neljäkymppinen nainen, jonka elämä kääntyy yllättäen aivan päälaelleen. Työt loppuu ja mies jättää. Siinä samassa menee koti ja taloudellinen turva. Hän on suuren ongelman edessä. Rahaa ei ole ja silti pitäisi maksaa kahden hevosen hoitokulut ja tyttären kilpaharrastus. Onneksi Aava saa kuulla lyhyestä työpestistä eräällä hevostallilla. Hänen on tarkoitus lomittaa, sillä aikaa kun omistaja on hermolomalla. Työkeikasta tuleekin jotakin hyvin odottamatonta, ja Aava on välillä aivan epätoivon partaalla, kun taas välillä pilvien lomasta paistaa aurinkokin. Etenkin naapuritilan upea mies tuottaa iloa, kuin myös päänvaivaa.
"Lannan luominen oli mukavan rutiininomaista puuhaa ja työn tulos välittömästi nähtävissä. Pikkulinnut visersivät pihapuissa ja pääskyset lennähtelivät tallin katossa. Silloin tällöin kuului, kun hevonen pärskäytti sieraimiaan tarhassa."s.31
Koskenniskan naapurissa on kevyttä ja nopeatempoista maalaisromantiikkaa kera hevosten. Aikuisille suunnattattuja hevoskirjoja saisi olla enemmänkin, näitä kun tuntuu olevan harvoin tarjolla.
Koskenniskan naapurissa on ihanan arkista ja kevyttä luettavaa. Pidin kirjan nopeasti etenevästä tarinasta, joka tarjosi tarpeeksi maaseutua ja hevosia. Niin mukavasti teksti etenee, että kirja oli luettava päivässä. En malttanut säästellä, eikä tätä tarvitse erityisemmin jäädä pohtiskelemaan kesken kaiken.
Kirja on hyvää viihdettä, jota lukee mielellään. Vaikka välillä mennään aika ennalta-arvattavasti eteen päin, ei Aavaa päästetä liian helpolla. Nainen joutuukin pohdiskelemaan monia asioita ja sitä, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Monesti ollaan vaikeiden päätösten edessä. Kirjan loppu jää aika avoimeksi, joten seuraava osa menee lukuun piakkoin. Muutenkin viihdyin kirjan parissa niin loistavasti, ettei tuota jatkoa voi kauaa säästellä.
Kirjan parissa pääsee myös mukavan kesäisiin fiiliksiin. Juhannustakin vietetään, vaikka aika lailla miljöö onkin talli ja sen ympäristö. Kirja oli tyyliltään samankaltainen kuin Elina Aaltosen Älä anna minun pudota, josta pidin myös kovasti.
Koskenniskan naapurissa
Karisto, 2019
Kansi: Susanne Luomajärvi
s.271
On kyllä jännä, miten vähän hevosia tosiaan on aikuisten kirjallisuudessa. Tällaisia kevyempiä kirjoja tarvitaan.
VastaaPoistaNiin tarvitaan! Onneksi sentään välillä löytyy heppojakin. :)
Poista