Yksinhuoltajaäiti Leia Laine on mukana hankkeessa, joka tarjoaa tukea prostituoitujen palveluja käyttäville miehille. Kun Leia pääsee television suosittuun keskusteluohjelmaan puhumaan aiheesta, saa hän peräänsä monia vihaisia ihmisiä. Leia päättää kestää kaikki haukut, mutta kun hänen nuori tyttärensäkin vedetään mukaan ilkeisiin kommentteihin, ei asiaa ole enää niin helppo käsitellä.
Samaan aikaan uusi oikeusministeri yrittää piilotella valonarkoja asioita apunaan nettivelho, joka pystyy lähes mihin tahansa virtuaalisessa maailmassa.
"Olosuhteiden uhri minä olen. Kun en vaan osaa olla yksin. En ole paha ihminen. Mitään pahaa en ole halunnut tehdä. Enkä ole tehnyt, vaikka joka suunnasta sataa syytöksiä."s385
Takaikkuna on sujuvasti etenevä, arkinen, mutta aika karmiva jännäri. Kirjaan ei ole tarvinnut tuoda yliluonnollisia hirviöitä, eikä verisiä kohtauksia, sillä tarina on aivan tarpeeksi ahdistava ilman niitäkin. Kirjan tarina vie keskelle tilannetta, jossa eräs Land-O nimimerkillä kulkeva tietokonevelho tunkeutuu Leian elämään tämän älylaitteiden kautta. Lukijalle tämä asia paljastuu paljon ennen Leiaa, ja voi vain kauhistella kuinka paljon tuollaisella tietokoneen käyttötaidolla voi puuttua toisen ihmisen elämänkulkuun. Voinkin kuvitella, että kirja herättää monissa lukijoissa pientä ahdistusta ja mietteitä omista tietoturva asioista.
Pelkkää tietokoneasiaa ei kirja kuitenkaan ole. Mukaan mahtuu monia henkilöitä, niin mukavia, kuin erittäin vastenmielisiäkin. Juonta kuljetetaan monen henkilön näkökulmasta ja siihen mahtuu monenmoista asiaa. Jännitystä, vauhtia ja vaaarallisia tilanteita on, mutta myös runsaasti arkea ja hahmojen henkilökohtaisia ongelmia.
Välillä kirja etenee hitaasti. Juoni ei ole koko aikaa vaudikas, sillä hahmoihin tutustutaan pitkän kaavan kautta, ja heidän arkisten toimien kuvaaminen on saanut kirjasta paljon tilaa. Ei tällaiset kohtaukset välttämättä ole kirjan juonen kannalta pakollisia, mutta itse pidän tällaisesta arkisesta kuvauksesta. Tällaisissa kirjoissa kun ehtii ainakin kunnolla tehdä omat päätöksensa siitä, onko sen hahmot täysin mätiä vai voisiko heidän luonteissaan kuitenkin olla jotakin hyvääkin.
Pidin takaikkunasta, vaikka se ei tarjonnut mitään elämää mullistavaa. Mielestäni kirjan suuret paljastukset olivat aika ennalta-arvattavia, eikä suuria yllätyksiä tullut vastaan. Kiinnostavasti kirjoitetut hahmot ja heidän ajatuksensa kuitenkin pitivät mielenkiinnon tarinaa kohtaan yllä, eikä lukeminen ollut tylsää.
Takaikkuna
Tammi, 2015
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
s.555
Minäkin luin tämän muutama vuosi sitten. Ihan hyvä lukukokemus.
VastaaPoistaKiva kuulla. :) Pitää pohtia lukisiko myös muut Suden kirjat kun ilmeisesti samoja hahmoja löytyy myös Seireenistä.
Poista