Karjalaiset ovat nousseet sotajalalle ja Tuulille tarjoutuu viimein kauan kaivattu mahdollisuus lähteä seikkailemaan, kun hänen kotikylästään lähetetään muutama nuori keräämään apujoukkoja valloittajia vastaan. Tuuli karkaa matkalle lähetetyn veljensä edeltä ja lyöttäytyy tämän seuraan myöhemmin. Tuuli on haaveillut kilpineidon roolista ja hän haluaa päästää mukaan taisteluihin. Matka on raskas ja pelottava ja Tuuli joutuu kokemaan kovia, mutta hän on tarmokas ja päättää auttaa ystäviään niin kuin parhaiten taitaa.
Linnavuoren Tuuli on toinen osa Metsän ja meren suku -sarjasta.
Kirjan päähenkilö Tuuli on sarjan ensimmäisestä osasta tutun Aurin tytär. Tuuli on iältään jo lähes aikuinen, joten aikaa ensimmäisestä osasta on kulunut jo aika paljon.
Linnavuoren Tuuli on hyvin erilainen kuin edeltäjänsä ja toimii loistavasti ihan itsenäisenäkin kirjana, vaikka muutamia yhteen liittäviä tekijöitä näillä kirjoilla onkin. Tällä kertaa parantaminen, kasvit ja luonto ei ollut niin suuressa roolissa. Juoni keskittyi enemmän metsästykseen, puolustukseen, seikkailuihin ja taisteluun.
Kirja on uskottava ja siitä löytyy paljon yksityiskohtia, jotka luovat rautakauden Suomen lukijan silmien eteen. kirjassa käytetty sanasto, vaatteet, kulkeminen, henkilöiden nimet, kaikki tämä ja monet muut asiat tekevät tarinasta uskottavan. Alkaakin vaikuttaa siltä, että tämän sarjan myötä pääsen tutustumaan aika kattavasti rautakauteen. Valkama kun ei tunnu jämähtävän yhteen aiheeseen vaan esittelee elämää monesta näkökulmasta. Auri ja Tuuli ovat molemmat vahvoja naisia ja toivonkin kolmannesta osasta löytyvän yhtä vahvan ja erilaisen naishahmon.
Lue myös: Itämeren Auri
Linnavuoren Tuuli
Otava, 2017
Kansi: Timo Numminen
s. 363
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti