Komisario Heittola viettää sairaslomaansa, mutta työintoa riittäisi, eikä kotona makaaminen ole helppoa. Varsinkaan kun Tarukin tuntuu viihtyvän enemmän kollegansa Åbergin, kuin Heittolan seurassa. Taru yrittää hoitaa töissä rikoksien tutkintaa, mutta Heittolaa kaipaillaan töissä kovasti. Nuorisojoukko on ryöstellyt ja pahoinpidellyt vanhuksia, ja kun kuolleena löytyy virkamies, joka on myös ryöstetty, kohdistuu epäilyt samaan jengiin. Heittola pysyy yllättävän hyvin tutkimuksien ulkopuolella, kunnes sattumien kautta päätyy kartalle asioista kertaheitolla.
kärpäsvaara on kahdeksas osa komisario Heittola -sarjasta.
Taas on vierähtänyt aikaa viimeisestä lukemastani Heittola kirjasta. Tärkeimmät hahmot palautuivat kuitenkin nopeasti mieleen, vaikka aiempien kirjojen tapahtumat eivät olisi muistiin jääneet. Aiemmissa osissa esiintyneet hahmot nimittäin muisteltiin nopeasti ja kerrottiin missä tilanteissa heihin oli törmätty, joten mukana juonessa pysyy mainiosti, vaikka kaikkea aiemmin tapahtunutta ei muistaisikaan.
Juonessa oli sopivasti Heittolan ja Tarun yksityiselämää, rikoksia ja niiden selvittelyä. Tasapainoinen kokonaisuus siis. Heittolan käytös taas ei ollut tasapainoista, vaan hyvin ärsyttävää. Eikö mies oppinut mitään aiemmista tapahtumista? Taas hän rynnii päätä pahkaa kohti vaaroja, vailla järjen häivää ja suurin osa kirjan toiminnasta rakentuukin näiden tapausten ympärille.
Kärpäsvaaran suurin teema tuntuu olevan jälleen yhteiskunnallisuudessa. Sandberg ujuttaa romaaniin kritiikkiä monista asioista. Esimerkiksi nuorten ja vanhusten huonot olot, kun leikkauksia tehdään leukkauksien perään. Rikollisten toimintaa myös perustellaan ja syitä etsitään menneisyydestä asti. Tämä on tuttua Sandbergin Heittola -sarjassa, jossa jokainen kirja vie lukijan ajatukset yhteiskuntaan ja sen murheisiin.
Kärpäsvaara, 2013
Karisto
s. 301
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti